Tiistain treenien teemana oli sylikäännös. Ja niitähän sitten tehtiin. Tai ainakin yritettiin. Sen verran on asiasta kokemusta, että tiesin odottaa vaikeuksia koska a) en itse osaa tehdä sylkkäreitä, b) Inton kanssa ne ovat vaikeita, koska Into ei halua tulla lähelle tai kohti minua. Mutta oppimassahan tässä oltiin.

No, se oli odotetun vaikeaa. Suurimmat ongelmat tulevat juuri siinä, että Into ei vaan tule loppuun asti, se lipeää helposti liian aikaisin pois käännöksestä ja ei siis käänny riittävästi. Tämä nyt sitten on vaan asia, joka pitää opettaa. Eli siltä pitää vaatia sitä, että tulee ja pysyy riittävän lähellä. Itsenikin pitää olla tarkkana oman ylävartalon kanssa, etten lähde kääntämään. Ylävartalon kääntäminen antaa Intolle hyvän tekosyyn liueta sylkkäristä omille teilleen. Eli oman rintamasuunnan pitää pysyä oikein.

Vaan jotta ei nyt ihan pelkäksi valittamiseksi mene, niin todettakoon, että joitain ihan onnistuneitakin sylikäännöksiä saatiin aikaiseksi. Radan alun hyppysuma meni Intolta oikeastaan melko hyvinkin. Ongelmia oli eniten lopussa, jossa piti tehdä sellainen osittainen takaaleikkauksen ja sylikäännöksen yhdistelmä, se oli hankala.

Vaan helppoahan se olisi, jos treeneissä tehtäisiin aina niitä juttuja, jotka jo osataan. Hyvä, että aina välillä joutuu keikkumaan siellä taitojen äärirajoilla tai vähän ylikin . Ensi kerralla kuulemma sitten poispäinkäännöksiä...