Meidän huushollimme on ollut varsinainen tautipesäke reilun viikon ajan. Juha aloitti viime viikon alussa ja Saima sairastui perjantaina. Nyt tässä on sitten odoteltu, että koska tauti iskee minuun ja ihan tuntumassa se tuntuu olevan, sen verran surkea olo on ollut parin päivän ajan. Kroppa on kuin katujyrän alle jäänyt ja päätä särkee ihan koko ajan.  Kurkku on myös kipeä, mutta onneksi kuumetta ei ole ollut ja yskä ja nuhakin ovat pysyneet poissa. Töissä olen taistellut, mutta koira-aktiviteetit ovat kyllä olleet minimissä. Keskiviikon agitreenitkin jätin väliin.

Inton kanssa on tehty vähän sisällä temppujuttuja ja torstaina se pääsi taas hierottavaksi. Vähän oli jumeja edelleen, mutta hyvin olivat kuulemma paikat auenneet edellisen hieronnan jälkeen. Perjantai menee vielä ihan chillaillessa, kun joudun menemään illaksikin töihin, mutta eiköhän me viikonloppuna päästä taas tosi toimiin.

Elvis on ollut aika huonossa kunnossa . Ontuu toista etujalkaa melkein koko ajan ja viime päivien lepokaan ei ole auttanut asiaa. Liukkaat ja jäiset tiet ja lenkkipolut eivät myöskään ole varsinaisesti eduksi. Jollei viikonloppukaan tuo helpotusta asiaan, on ensi viikolla käännyttävä lääkärin puoleen ja mietittävä, että mitä seuraavaki (kortisonipiikki tmv.?).