Torstaille olin varannut vuoron navetalta pääasiallisena tavoitteena Inton kontaktien treenaaminen. Olin taas päivän Hämeenlinnassa, mutta kotiuduin jo neljän jälkeen ja aloin heti tekemään lähtöä treenaamaan. Homma meinasi loppua heti alkuunsa, kun tajusin, että navetan avain on autossani, joka taas oli Juhan kanssa Helsingissä. Pikainen vilaus navetan kalenteriin kertoi, että ennen vuoroani ei ollut ketään, eli ei toivoa siitäkään, että ovi olisi auki. Onneksi Anu on Pirkkalassa töissä, joten (kun viimein tavoitin Anun) sain sieltä avaimen lainaksi. Navetalla oli vartin verran myöhässä, eli treeniaikaa jäi oikein hyvin.

Saima lähti kaverikseni ja Svante treenailikin sitten vaan Saiman kanssa. Svantella on siis oma personal trainer. Kivasti näytti homma taas toimivan. Into aloitti ihan pienillä tokoiluilla. Seuraamista tehtiin pikkupätkiä ja tiheästi palkaten. Käännökset onnistuivat taas ihan kivasti. Palkkailin myös perusasennoista, joita ei ole tullut aikoihin vahvisteltua. Sitten tehtiin eteen-sivulle-eteen-sivulle-jumppaa. Välillä väistin alta pois, eli joutui tulemaan sivulle yli. Into teki tosi makeita sivulletuloja, nopeita ja sähäköitä. Luoksetulosta otettiin ihan vaan eteentuloa pieneltä matkalta ja nopeasti palkaten. Edelleen kaipaisin tähän läheltä tulemiseen paaaaljon lisää vauhtia.

Inton agit koostuivat sitten lähinnä niistä kontakteista; puomista ja aasta. Puomi on edelleen vähän hidas, mutta jotenkin luotan, että kyllä se sieltä tulee. Aallakin Into jarruttelee aika tavalla, mutta ihan OK. Toistoja, toistoja, toistoja. Lisäksi otettiin vähän keppejä ja rengasta niin, että olin itse vinosti vastaanottamassa (näissä Into tulee tosi herkästi ohi), osui joka kerta oikeaan reikään.

Loppuverkoilla meitä lähti seuraamaan irtokoira, jonka tarkoitusperiä en halunnut jäädä selvittelemään, joten kipittelimme sitten Saiman ja poikien kanssa puolihölkkää sitä karkuun pitkin peltoja, polkuja ja teitä. Inhottavia tilanteita tuollaiset.