Siistin vähän eilen koiria, lähinnä vain tassukarvoja ja kynsiä leikkelin. Oiva ja Elvis eivät oikein tahdo enää jaksaa patsastella saksittavana, joten tehdään vaan ihan pakollinen. Siistimisoperaation yhteydessä rullasin eteisen mattoa kasaan ja löysin sieltä alta useamman valkoisen tabletin. Tarkempi tarkastelu osoitti, että olivat niitä b-vitamiineja, joita annan koirille. Laitan tabletit siis ruuan joukkoon ja Into on aina joskus jättänyt omansa syömättä, jolloin olen törkännyt sen sitten sen kurkkuun erikseen. Nyt se on sitten vissiin hokannut, että ei kannata jättää tablettia näkysälle tyhjän ruokakupin pohjalle, piiloon vaan maton alle. Uskomaton otus!

Eilen oltiinkin tehokkaita, kun turkinhoidon lisäksi käytiin navetalla vähän treenailemassa ja tehtiin Svanten ja Inton kanssa pitkä metsälenkki, joka ehdittiin tekemään pitkästä aikaa melkein kokonaan valoisassa. Olipa keväinen fiilis ja linnutkin jo laulelivat kovasti.

Navetalla Into ensin vähän tokoili. Seuraamista, jossa ihan hyviäkin hetkiä, mutta on se vaan vaikea liike. Sitten tunnaria, jossa taas ensimmäisellä oli huolimaton ja otti siitä oikean vierestä. Kaksi seuraavaa hyvin. Liikkeestä istumisia ihan reippaalla käsiavulla, osa oli todella nopeita. Kaukoissa lähinnä maasta istumaan nousemisia, ihan OK.

Agilityssa Into teki melkeinpä pelkästään kontakteja, lähinnä puomia ja aata, kun navetan keinu on sellainen inhottavasta rämähtävä, niin sitä en viitsi kauheasti käyttää. Keppejäkin otettiin pari kertaa. Svante keräsi Inton treenin aikana kivat kierrokset ja kun se pääsi vuorostaan tekemään myös lähinnä kontakteja, oli sillä vauhtia aivan järjettömästi. Molemmat pojat oli tosi taitavia taas tänäänkin. Inton navettakäynnin täydensi jäähdyttelylenkkiin osunut mukava riekkutuokio pikku-Kinan kanssa. Intolla oli ilmeisesti varsin kotoisa olo, sillä meno oli (äänitehosteineen) hyvin samanlaista, kuin mitä aina Ansan kanssa.