Tiistai-iltanan jatkettiin viikon teemalla, eli agilityn parissa. Tällä kertaa teemana oli persjätöt ja rata oli aika kinkkinen. Treenit menivät enempi ja vähempi sinne tuon jättö-termin etuosastoon, mutta lievästi vahingoniloisena ja osin helpottuneena on todettava, että samoin kävi kaikille meidän ryhmässä. Joko siis oltiin kaikki tosi huonoja tai sitten rata oli ihan oikeasti vaikea. Haluamme uskoa jälkimmäiseen.

Persjättöjä on keskimäärin helpompi tehdä, jos on koiran edellä. Inton kanssa tämä ei näillä minun nopeuksillani toteudu kovinkaan usein. Yhteen käännökseen ennen putkea ehdin sen hyvin tekemään ja siinä se toimikin hyvin. Myös yhden putken jälkeiseen elämään sain persjätön tehtyä, kuten myös seuraavalle hypylle, mutta siinä Mariakin oli sitä mieltä, että mieluummin valssi, niin saadaan vauhtia vähän paremmin kontrolliin.

Mutta oli siis todella vaikeaa. Tämän päiväiseen verrattuna eilinen räpeltäminen oli loistavaa suorittamista, eli suunta on varsin lupaava, etenkin kun ottaa huomioon, että agilitya on luvassa lähes joka päivä tällä viikolla...