Sunnuntaina aamupäivästä otin suunnaksi Hermian parkkiksen. Olin lupautunut kouluttamaan Pirkan Nuuskujen tokokouluttajia ja siellä vierähtikin sitten pitkälle iltapäivään. Ihan kiva oli pitkästä aikaa kouluttaa, vaikka en varmaan mitään uutta osannutkaan kertoa. Aika kuitenkin kului hyvin ja mukavaa oli (ja naama paloi). Intokin sai tehdä paikallaolot vähän vieraammassa porukassa, mikä oli tosi hyvä ja hyödyllinen juttu (ihan OK:sti oli).

Illalla kävin sitten tuossa lähikentällä vähän treenailemassa. Seuraaminen oli melko hyvää (tein aika pitkät pätkät hitaassa käynnissä ja juoksussakin), liikkeestä istumisen teki, mutta tuntui vähän hitaalta. Luoksetulo sellainen kohtuullinen, hyvää siitä ei taida ikinä tullakaan. Tein kuitenkin pitkästä aikaa kokonaisuutena. Ruudun paikka on edelleen kateissa. Lelun kanssa  OK, mutta muuten jää eteen. Voi kun tietäisi, että mitä tehdä tuon kanssa. Todennäköisesti teen nyt noita autettuja jonkin aikaa ja sitten vaan toivon parasta . Kaukoissa maasta istumaan nousemisessa niin ikään jumitusta, tämä pitää nyt myös ottaa työn alle.

Elvis on ollu taas vähän huonompi . Oli yöllä oksentanut iltaruokansa. Aamulla söi (NEUta) hyvällä ruokahalulla, mutta oli taas oksentanut sillä välin kun olin tuolla kouluttamassa ja alkuillasta oksensi myös kerran. Myöhemmin illalla annoin sille taas oksennuksenestolääkkeen, toivotaan että sen avulla ilta- ja aamuruuat pysyvät sisällä. Pitänee huomenna soittaa Oivaan ja kysyä vähän neuvoa. Oli tosi kova pettymys, että oksentelu alkoi taas, perjantaina ja lauantaina tuntui jo niin hyvältä.