Elviksen puuttuminen on tuntunut yllättävänkin voimakkaasti. Voisi kuvitella, että tällaisessa laumassa hädin tuskin huomaa yhden koiran puuttumista, mutta kyllä sen todellakin huomaa. Ei ehkä vähiten siksi, että Elvis oli ihan jo fyysisen kokonsakin vuoksi erittäin voimakkaasti aina läsnä. Kertaalleen olen jo yllättänyt itseni lenkillä huutelemasta kadoksissa ollutta Elvistä... Toki heti tajusin, että turha huudella, ei tule Elvis enää...

Vähän vaisuista tunnelmista huolimatta on yritetty treenaillakin. Lähinnä Inton kanssa tokoa. Vanhat ongelmat eivät yllättäen ole kadonneet mihinkään (ruutu, tunnari) ja uusiakin on saatu aikaiseksi (luoksetulon ekassa stopissa väärä asento, eli alkoi ihan yllättäen tarjota tähän maahanmenoa). Töitä siis piisaa, mutta aika vaan alkaa käymään vähiin, kun sunnuntaina pitää mennä kokeeseen... No, näillä mennään. Odotukset eivät kovin korkeat ole, mutta käydään nyt tasoa mittaamassa ja katsomassa, että missä mennään.