Perjantai-iltana lähdin Anun seuraksi navetalle. Mitään hirveän vakavamielistä en treenaillut, lähinnä meni hauskanpidon puolelle.

Into otti (yllättäen) kontakteja, myös sitä murhaaja-keinua. Tänään ei lentoversiota siitä, onneksi. Puomilla otin myös ylösmenoja jyrkästä kulmasta, laitoin pituuden tolpan merkiksi ja hienosti Into kiersikin sen takaa ylösmenolle. Näitä tekniikkakikkailuja pitäisi kyllä tehdä enemmänkin.

Parit twistit ja backlapit myös tehtiin, näissä ei ongelmia. Keppejä myös jokunen kerta, kertaalleen tein keppien päähän persjätön ja hyvin Into kesti senkin (itsekseni treenatessa en ole viitsinyt kokeilla, kun en välttämättä näe, että pujotteleeko loppuun asti, nyt oli Anu varmistamassa).

Svante kehitti itselleen aikamoiset kierrokset odotellessa ja oli tosi kuumana kun otettiin kontakteja. Vetikin sitten esim. puomin aikamoisella vauhdilla. Ihana.

Lopuksi Svante ja Tuittu tekivät taas pariagilitya, entisten tuttujen juttujen, kuten vastakkain pujottelun tai putken lisäksi ohjelmaan otettiin vastakkain tehty aa. Ainakin Tuitun ilme oli aan harjalla näkemisen arvoinen, kun Svante tuli (vyöryi) vastaan.  Aata tehtiin myös rinnakkaisena pariversiona, hauskalta näytti sekin.

Loppuverryttelyt tehtiin treenamista suuremmalla huolella, melkein tunti ja varmaan ihan mukava määrä kilometrejä tuli tallattua.

En olekaan muistanut mainita, että Viski on meillä hoidossa, tuli keskiviikkona. Hyvin on mennyt, vaikka Viskillä onkin vähän ankeaa, kun on vielä toipilaana ja saa lenkkeillä vain remmissä ja muutenkin joutuu viettämään aika paljon aikaa häkissä. Aktivointi tulee lähinnä venyttelyjen ja jumpan muodossa, yritän toimia Viskin personal trainerina, mutta en ole ihan varma, että kuinka hyvin siinä onnistun. Viski vaikuttaa tyytyväiseltä, sen verran paljon saan pusuja kaikissa mahdollisissa väleissä.