Tänään oli kevätkauden viimeinen treenikerta Mouhijärvellä. Syksyllä toivottavasti jatketaan.

Marian rata tarjosi taas haasteita ihan kotitarpeiksi. Oli takaakiertoja ja putken väärän pään ohivientejä ja kaikkia muitakin meidän ei-bravuureita. Eniten hinkattiin yhtä sellaista hypylle työntyä, ts. hyppy oli tulosuunnasta katsoen "pystyssä", eli koira ei nähnyt sitä kauhean hyvin, lisäksi takana ollut putkikin veti Intoa jonkun verran. Sitten kun otin vaan tarpeeksi haltuun ja muistin pitää kädet alhaalla (vaikeaa!), saatiin se onnistumaan. Putkeen Into yritti myös väkisin (kuulemma ihan asiallisesta) ohjauksestani huolimatta tunkea väärästä päästä sisään. Kun sanoin sille varsin s-e-l-k-e-ä-s-t-i, että mihin päähän oikeastaan pitäisi mennä, saatiin tuokin onnistumaan.

Toinen hankala kohta oli sitten loppusuoralla, jonne tultiin putken kautta. Vauhti piti siis ensin saada hallintaan. Sen jälkeen selvitettävänä oli kolmen rinnakkaista hyppyä, kahden viimeisen väliin tuli välistäveto. Ensin Into päätti mennä takana olevalla aalle, vaikka Maria nojaili siihen. Sitten en saanut sitä tulemaan mukaan välistävetoon, mutta kun viimein sain sen hallintaan, meni kohta ihan OK.

Huh, olipa aika hikinen iltapuhde, töitä saatiin tehdä ihan huolella. Toivon mukaan päästään syksyllä taas jatkamaan!

Lähdin vielä agitreenien jälkeen (aika myöhäiselle) metsälenkille Svanten ja Inton kanssa. Ihan loppumatkasta bongasin taas valkohäntäpeuran (aika lailla tasan vuosi sitten näin samoissa metsissä edellisen). Se oli sellaisen pienen pellon laidassa (vain noin sata metriä tuosta Naistenmatkantiestä), huomasin vasta kun lähti meitä karkuun. Pysähtyi sitten onneksi siihen pellolle ja pääsin vähän vaklailemaan sitä puiden lomasta. On se kaunis eläin. Jännää, että valkohäntäpeura viihtyy tuollaisella asutuksen ympäröimällä pienehköllä metsäpläntillä. Tosin jokunen vuosi sitten bongasin melkeinpä samasta paikasta supikoiran. Tässä ihan meidän talon liepellä pyörii kettu ja rusakoitahan täällä nyt saa melkein potkia pois tieltään, niitä on todella paljon. Ja pitää nyt vielä brassailla meriharakka-bongauksellanikin. Ensimmäisen sellaisen näin pari vuotta sitten tuossa läheisellä urheilukentällä. Oli niin erikoisen näköinen lintu, että oli ihan pakko lintukirjasta katsoa, että mikä se oli. Nyt samanmoinen on pyörinyt tuossa pellolla, jossa koirien kanssa käydään aina aamulenkillä.