Keskiviikkona Into pääsi yllättäen taas vähän tokoilemaan. Seuraaminen varmaankin ihan OK, tässä olisi kyllä hyvä olla ne toiset silmät vähän katsomassa. Liikkeestä istuminenkin oikein, mutta istumisnopeudesta en osaa sanoa mitään. Maahanmeno myös hyvin, kuten suora luoksetulo aika pitkältä matkaltakin (palkka vauhdista).

Ruutu oli varsin mallikas, otin EVL:n mukaan, merkillä oli palkka valmiina, samoin ruudussa. Sitten yksi suora ruutu, jossa niinikään palkka valmiina. Sitten toisen kerran merkin kautta ja nyt tyhjään ruutuun. Oikein hyvin kaikki.

Kaukoista tehtiin taas vain nuo ensimmäiset nousut (istumaan ja seisomaan), ei ongelmia kummassakaan. Luoksetulon stoppeja (siis seisomaan) tehtiin ihan lähietäisyydeltä nameja heitellen.

Illemmalla Svante pääsi pitkästä aikaa agitreeneihin. Mietin etukäteen, että miten se mahtaa liikkua, kun on ollut ehkä hitusen jäykän oloinen (ensi viikolla on aika Piiralle). Epäilykseni osoittautuivat turhiksi ja Svante oli varsin reipas ja mainio.

Anu oli viritellyt meille kaksi syksyn bemarileiriltä tuttua pätkää, tai ehkä enemmänkin muunnelmia niistä. Molemmissa oli jokunen tiukka käännös ja haastava kepeille meno ja osin sieltä lähtökin. Svantella ei isoja ongelmia ollut. Putkia se ei hae ja ne ovat vähän hitaita, eli minun pitää itse saattaa pitkälle ja liikkua mahdollisimman paljon mukana. Ekan radan hankalan keppien sisäänmenon Svante hoiti hienosti ja kesti myös hyvin minun varsin tiukan takaaleikkausen samassa kohtaa.

Toisella radalla minun piti tehdä keppien päähän yksinkertainen persjättö, mutta aloinkin vääntää siihen valssia ja sitten tein jonkun ihme piruetin. Svanten pujottelua tämä ei onneksi häirinnyt. Tässä loppuradalle suunnittelemiini valsseihin tuli vähän turhan kiire. Ensimmäisen ehdin tehdä ihan hyvin, mutta toinen meni paremmin ihan vain kääntämällä.

Viimeinen pätkä oli sellainen juoksupätkä, tässä ei ongelmia.

Sitten vedettiin esteet ennätysvauhtia kasaan, että ehdittiin vielä katsomaan Suomen peliä. Pöh, ihan turhaan, takkiin tuli.