Heti töiden jälkeen otettiin Inton kanssa pikaiset tokotreenit lähikentällä. Aloitettiin luoksetulolla, jossa takapalkka. Ensin piti tulla suoraan, mutta Into ennakoi pysähdyksiä. Tästä ei palkkaa ja uusi yritys, joka tosi hyvä. Otin sivulle asti ja sitten palkalle. Sitten seisomiseen, joka oli löysä, ei palkkaa. Uusinnalla parempi. Viimeiseksi sitten maahanmenoon asti, ihan OK (tosin vähän banaania).

Seuraamista tein nami-avulla. Pieniä pätkiä, paljon käännöksiä ja tiheästi palkaten. Vähän kuplivaa menoa, mutta olin tyytyväinen. Liikkeestä istuminen kait ihan OK (hankalaa, kun ei itse tiedä yhtään, että miten se istuu). Ruutuun mentiin merkin kautta, merkillä palkka. Tyhjällekin merkille Into meni tosi hyvin, samoin ruutuun. Sitten toinen ruutu suoraan (ilman merkkiä), hyvin sekin. Lopuksi kaukojen vaihtoja ihan läheltä tekniikkaa vähän muistutellen. Mukavat treenit, Into oli tosi hieno!

Illalla oli vuorossa agitreenit Niihamassa. Ehdittiin ottamaan kaksi pätkää. Ensimmäinen meni oikein kivasti keinulle asti (lentokeinu, kahdesti) ja sitten kun siitä päästiin, niin loppukin hyvin. Rata tuntui tutustuessa sellaiselta, että Into liihottelee ties missä, mutta se oli tosi hyvin kuulolla ja kääntyikin ihan kivasti.

Toisen radan alku aiheutti harmaita  hiuksia jo tutustumisvaiheessa ja vielä enemmän sitten sitä suorittaessa. Siinä oli viisi hyppyä lievässä kaarteessa ja sitten jyrkästä avokulmasta kepeille. Ensin jäin jälkeen, sitten kun yritin rynnimällä ehtiä, sain Inton renkaalle ja sitten kun oltiin suurin piirtein samoihin aikoihin kepeillä, meni Into kakkosväliin. Parhaaseen tulokseen päästiin, kun leikkasin takana ennen sitä viimeistä hyppyä, sitten Intokin haki oikean välin. Mutta tätä en saanut onnistumaan koko suoralla, vauhti tuli liian kovaksi ja Into lakkasi heti keskittymästä siihen keppien sisäänmenoon. Kahden hypyn kautta onnistui ja kun vauhtia oli vähemmän, kuunteli Into heti paremmin ja selkeästi keskittyi hakemaan kepeiltä oikean välin. Ei vaan vielä pysty kovassa vauhdissa (toki tuo oli tosi paha kulma kokeneemmillekin koirille). Keppien jälkeinen hyppysuma onnistui varsin kivasti, Into kääntyi tiukasti ja hyvin. Se onkin heti helpompaa, kun on tuollaista tiukempaa pyöritystä ja Into minua lähellä, ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun vauhti ja koiran ja ohjaajan välinen etäisyys kasvaa. Kuuliaisuus pienenee vähintään samassa suhteessa.

Lopussa oli sitten yksi välistäveto, johon tultiin putkesta. Tässä tuli vähän kiire ja sitten Into tuli taas sen verran kovaa, ettei vaan taipunut siihen väliin. Sitten kun otin taas riittävän ajoissa ja riittävän voimakkaasti haltuun, saatiin se onnistumaan. Tosin sittenkin Into kääntyi sillä jälkimmäisellä hypyllä ensin väärään suuntaan, mutta lopulta rämmittiin tuokin kohta läpi.

Mutta olipa taas hankalaa. Olo on taas vaihteeksi kohtuullisen epätoivoinen tämän agilityn suhteen. Vähän harmittaa, että olen ilmoittanut Inton nyt useampaan starttiin. Tuo keinu ärsyttää ihan suunnattomasti. Intohan tekee kisoissakin noita lentokeinuja. Keinua on toki talven aikana päästy luvattoman vähän treenaamaan (aika harvoin ollut radalla ja navetan tappajakeinuilla ei voi treenata), mutta kyllä Inton pitäisi tietää, että mitä KEINU!!! KEINU!!! tarkoittaa. Into ei erityisemmin pidä keinusta ja luulen, että tuo läpijuoksu on osin sitä, että se haluaa vaan nopeasti pois keinulta. No, oli jotain hyvääkin tänään. Puomi ihan OK, ei mikään erityisen nopea, mutta paikka hyvin hallussa. Kepit sitä yhtä vaikeaa avokulman löytämistä lukuunottamatta todella hyvin ja aika nopeastikin. Into kesti myös hienosti kepeillä jätättämisen, keppien jälkeisen valssin, layeroinnin ym. vastaavia kuvioita. Yhtään rimaakaan ei tainnut pudota.