Eilisillan agitreeneissä Inton sisäinen sinko oli taas vauhdissa. Niin kauan, kun mennään pientä pyöritystä ja se on tiukasti minulla käpälässä, ei ole mitään hätää, mutta heti jos pääsee yhtään "irti", niin menee, eikä paljon taakseen katsele. Eilenkin oli pari sellaista kohtaa, joissa Mariankin mukaan minun ohjaukseni oli ihan kunnossa, mutta Intopa vaan päätti ignoorata sen ja haki esteitä (lähinnä keppejä) ihan epäloogisista suunnista (tosin oikein taitavasti sisäänmenoja tehden ). Näistä Intolle nyt sitten jo jonkin verran huomauteltiinkin, sen täytyy hiljalleen oppia, että se ei voi vaan lähteä kaarrottelemaan minne sitä huvittaa.

Ennen ageja otettiin kotona lähikentällä vähän tokoa. Noutoja metallilla pääasiallisesti vauhdista palkaten, jokunen eteenkin asti. Sitten seuraamista ja liikkeestä istumisia, joissa taas tarjoili ensin maahanmenoa. Luoksetuloa hinkattiin aika pitkään. Ensin laitoin takapalkaksi ihanan frisbeen, mutta se oli kyllä ihan liikaa, ei voinut oikein tulla ollenkaan tai jos voikin, niin kauhealla banaanilla. Frisbee vaihdettiin vähän arkipäiväisempään narupalloon ja sijoituttiin sellaisen kaiteen viereen ja sitten alkoi homma sujumaan. Otin seisomiseen asti, maahan asti, kokonaan ja eri etäisyyksiltä. Stopit nyt ei edelleenkään ihan sellaisia ole, kuin haluaisin, mutta suunta on ihan oikea. Töitä, töitä.

Ruudun olin rakentanut kentän linjoihin nähden vinoon, siis poikittain. Mutta ei tämä hämännyt Into, ruutuun oikein hyvin (nyt merkin kautta). Lopuksi sitten vielä kaukojen ensimmäistä vaihtoa. Istumaan nousu oli tosi hyvä, seisomaan nousussa tarjosi taas ensin istumista, mutta toistolla sekin hyvin.

Agitreeneissä tunsin rataantutustumisessa itseni vähän huonovointiseksi. Ajattelin, että verensokeri on alhaalla, kun syömisten kanssa oli taas vähän niin ja näin. Olo helpottikin ja kotona oli jo ihan OK. Aamuyöstä kolmen aikaan heräsin kuitenkin ihan hirveään pahoinvointiin ja vatsatautihan se sitten oli. Töihin ei siis ollut tänään asiaa (tai illalla on pakko mennä käymään, kun pitää hoitaa yksi tärkeä juttu) ja taitaapa illan agitreenitkin jäädä väliin. Mikähän siinäkin on, että aina sitä sairastuu juuri sellaisena päivänä, kun ei vaan voisi olla töistä pois.