Ylökk järjesti kisansa lähes Tampereen ytimessä, Sorsapuiston urheilukentällä. Urheiluhenkinen olin taas kerran minäkin; kaksi rataa molemmilla koirilla = tosi pitkä päivä. Tästä saankin hyvän aasinsillan motkottaa agikisajärjestäjien kanttiinien tarjonnasta. Minä syön kyllä jonkin verran lihaa, mutta en vaan voi sietää mitään leikkeleitä ja ihan kasvissyöjätkään eivät varmaan agipiireisä mitään harvinaisuuksia ole. Silti tosi monissa kisoissa on tarjolla vain kinkku- tai kinkku-juustosämpylöitä. Olen ihan satavarma, että pelkille juustosämpylöillekin olisi kysyntään. En varmasti ole ainoa, joka söisi mielellään sämpylänsä ilman ällöttävää kinkunsiivua. No, tulipahan taas kerran vedettyä päivä niin, etten syönyt yhtään mitään (note to myself: omat eväät mukaan).

Vaan sitten itse kisatapahtumiin. Kakkosten eka rata oli hyppyrata. En ollut tätä ilmoittautuessa huomannut, olisi ehkä jäänyt ilmoittamatta, Intolla kun on jo hyppäriltä se nolla. No, mentiin nyt kuitenkin. Rata oli aika veemäinen, ei sopinut meille ollenkaan. Isoja estevälejä ja progfiili pakotti ohjaamaan paljon takaa. En tykännyt. Heti alussa tuli yksi rima alas ja sitten Into ohitti sen saman hypyn, kun mentiin uudelleen (hämääntyi varmaan puuttuvasta rimasta). Loppusuoralla oli ensin pari hyppyä ja sitten u-putki, josta jatkettiin taas parille hypylle.  Sellainen kohta, jossa ei mitään jakoa. Into tuli aika rumasti putkesta jaloille, josta huomautin, ja laitoin uudelleen putkeen. Tältä radalta siis hyl, ainakin kahdesti.

Agirata oli taas tosi vaikea.  Eikä tulostasosta päätelleen pelkästään meille. Me hyllytimme keppien jälkeisellä putkella, josta piti mennä ns. väärään päähän. Into ei lähtenyt ollenkaan vetooni mukaan, vaan ampui siihen ensimmäiseen reikään. Otin sitten kepit ja ko. kohdan uudelleen, nyt oikein. Lopussa oli neljä hyppyä suurinpiirtein peräkkäin poikki kentän. Tässä Into pääsi liian kauas minusta ja kun yritin kääntää jyrkästi vasemmalle putkeen, ampui Into oikealla olevalle renkaalle tähtäimenään sen takana oleva putki. Irtoaa siis kyllä. Pitkälle ja kovaa.

Into oli ihan OK. Molemmat radat olivat vain sellaisia, joista tiesin heti tutustuessa, että eivät sovi meille.  Osaaminen ja tekemisen taso ei vielä ole ihan tuollaisten ratojen tasolla.

Kolmosilla oli kaksi agirataa. Kohtuullisen kinkkisiä nämäkin, mutta sehän on Svanten kanssa mennessä vain etu. Svante kulki tosi hyvin ja selvitti ensimmäisen radan vaivatta, niinkin vaivatta, että siltä irtosi 0-voitto!! Kivaa!

Toinenkin rata kulki loppuvaiheilleen asti hyvin, sitten Svante teki hyvin epä-svantemaisen ratkaisun ja ampui oikealla olleelle lähtöhypylle hypäten sen, kun piti lähteä mukaan valssiini jyrkästi vasemmalle. Olisi varmaan pitänyt vekittää vähän enemmän, mutta kun ei Svanten kanssa yleensä tarvitse pahemmin varmistella... Rata tuntui varsin hyvältä siihen asti ja tuomarikin siinä itseäni ja koiraa takaisin kartalle keräillessäni käänsi veistä haavassa toteamalla, että "Mitä sä sen sinne päästit? Siinä meni 0-voitto.". Tiedä siitä voitosta, mutta keskimäärin on mukavampi tehdä nollia, kuin hyllyjä. No, ei makeaa mahan täydeltä, Svante oli tosi hyvä ja sen kanssa oli taas niin kiva mennä. Toivottavasti sama fiilis jatkuu ensi viikonloppunakin...