Maanantai-illan agitreenien radat olivat aika vauhdikkaita ja kohtuullisen suoraviivaisia, mutta silti vaativat teknistä osaamista. Osalle esteistä tultiin hankalista kulmista ja joihinkin kohtiin täytyi kääntää tosi tiukasti.

Ekalla pätkällä oli alussa kolme hyppyä (keskimmäinen okseri) sellaisella epäsuoralla ja siitä käännyttiin sitten jyrkästi aalle. Väänsin pakkovalssin tapaisen hyppyjen jälkeen ja näin pääsin haluamalleni puolelle aata. Ensimmäisellä yrityksellä sain Inton kääntymään liiankin tiukasti aalle, mutta toisella osasin jättää enemmän tilaa ja saatiin parempi lähestyminen. Aalta jatkettiin suoraan eteenpäin aika kaukana olevalle hypylle ja sitten sen kanssa samassa linjassa olevan hypyn kautta takaisin päin suoraan putkeen, joka oli siis rinnakkain aan kanssa. Aan ja putken väliin jäi kepit ja sieltä suorasta putkesta oli tarkoitus mennä niille kepeille. Tähän kokeilin Inton kanssa sellaista vähän uhkarohkeaa ohjausta, jossa vain heitin sen hypyille, huusin putkeen (ja toivoin, että menee sinne) ja jäin itse keppien toiselle puolelle ja juoksin ottamaan Intoa kepeille vastaan, kun tulee putkesta. Ekalla yrityksellä en ihan ehtinyt, mutta uusinnalla saimme tuon onnistumaan.

Toinen hankala paikka oli keinun jälkeen, jossa tuli suorassa linjassa rengas ja hyppy ja hypyltä sitten tosi tiukka käännös oikealle aan alla olevaan putkeen. Tässä olin ensin auttamattomasti myöhässä, mutta kun ehdin vähän vekkaamaan ennen hyppyä, sain Inton taipumaan putkeen ihan hyvin.

Jälkimmäisellä radalla oli enemmänkin sellaisia etukäteen vähän arvoituksellisia kohtia. Aalta mentiin suoraan siihen vieressä oleville kepeille. Katsoin, että alun hypyt sain paremmin, kun jäi aan oikealle puolelle (kepit vasemmalla), joten jouduin heittämään Inton kepeille jonkin sorttiselle sylkkärin ja poispäinkäännöksen mutaatiolla. Ekaa Into ei osannut lukea, mutta kun otin vähän tiukemmin, niin onnistui ja haki myös kepit jyrkästä umpikulmasta hienosti. Kepeiltä mentiin sitten poispäinkäännöllä sinne keppien takana olevaan putkeen ja sitten suorasta putkesta kaksi rinnakkaista hyppyä, joihin välistäveto. Ensin otin liian tiukasti Intoa haltuun ja sain sen kääntymään jo ennen ensimmäistä hyppyä (hyvä, hyvä!), sitten päästiin taas kaarrottamaan ihan älyttömästi, mutta kolmannella kerralla löysin itselleni hyvät ajolinjat ja saatiin tuohon ihan näppärät tiet. Pitää vaan muistaa pysyä riittävän kaukana, Into ei kestä sitä, että tungen ihan kiinni vetämään. Radan lopussa oli taas suora putki, jonka edessä oli hyppy, jota ei pitänyt mennä, vaan sen viereinen hyppy. Nyt muistin sanoa jo ennen putkea, että "Into" ja Into tulikin putkesta ulos korvat auki ja sain sen suorastaan helposti oikealle hypylle. Koira siis menee, jos ohjaaja vaan osaa ohjata.

Ihan kivat treenit, pientä vääntöä hetkittäin, mutta kokonaisuutena Into oli taas oikein mainio. Itsekin alan hiljalleen oppia, että miten Intoa kannattaa tietyissä kohdissa viedä, enkä yritä ohjata sitä kuten Svantea. Opitaan siis molemmat koko ajan ja hyvä niin.