Lauantaina agikisattiin Orivedellä. Olin ensimmäistä kertaa sellaisessa tilanteessa, että ohjattavana oli kaksi koiraa samassa luokassa, vähän jännäsin, että miten mahtaa käydä.

Svante lähti molemmille radoille ensin. Ekalla radalla ohjasin Svantea tosi huonosti, vein kuin Intoa ilman mitään "raivoa" ja Svanten meno olikin sitten aikamoista diibadaabailua. Yksi rima tuli alas, kun tyhmästi käskytin ihan riman päällä.

Inton ekan radan alku oli ihan kohtuullinen, keppien jälkeen oli kaksi rinnakkaista hyppyä, joista vasemmanpuoleinen piti kiertää takaa. Svanten kierrätin sieltä vasemman kautta, mutta Inton vein vähän riskiohjauksella hyppyjen välistä, hyvin lähti kiertoon, mutta sitten en antanut sille riittävästi tilaa hypätä se viereinen hyppy, tästä kielto. Aika pian tämän jälkeen oli mutkaputki, josta piti jatkaa suoraan edessä olevalle hypylle. Olin itse taas vähän kipsissä ja päästin Inton tulemaan putkesta ihan hallitsemattomasti, jolloin se nappasi vasemmalla olleen hypyn, tästä siis hyl.

Toisella radalla sain Svanten ohjaukseen sopivasti raivoa ja meno olikin heti ihan toisen näköistä. Taas menin tyhmästi käskyttämään ihan riman päällä ja rima alas. Lisäksi Svante roiskaisi puomin kontaktin ja jostain (ilmeisesti kontaktilta) tuli vielä yksi vitonen. Vauhti ja tekeminen oli kuitenkin jo ihan oikeanlaista.

Inton pidin vuoroa odotellessa ihan vaan maassa makailemassa, en antanut sen riekkua enkä repiä lelua. Se olikin heti paljon rauhallisempi ja sellainen vähän hitaampi Into, joka taas helpotti radan tekemistä huomattavasti. Aan jälkeistä kohtaa pelkäsin vähän etukäteen, siinä piti koira saada vedettyä vasemmalla olevalle hypylle, putken suukin oli aika lähellä. Svanten kanssa tulin aan eri puolta, mutta Inton kanssa en viitsinyt sinne aata edeltävälle hypylle lähteä valssia vääntämään, olisi voinut tulla vähän kiire. Vähän Into nykäisi putkea kohden, mutta hyvin lähti vekkiin mukaan ja kääntyikin vielä oikein. Putken jälkeen oli kaksi hyppyä, joista jälkimmäiseltä piti kääntyä jyrkästi takaisin päin oikealle. Into jostain syystä kääntyi vasemmalle ja teki siellä ison lenkin ja meinasi vielä hypätä hypyn takaisin väärään suuntaan. Sain kuitenkin kuin ihmeen kaupalla tökättyä sen hypyn ohi ja oikeaan suuntaan. Loppurata menikin oikeastaan ihan kivasti ja näin oli ihme tapahtunut, teimme Inton kanssa ensimmäisen nollamme (ensimmäisen tuloksemme) kolmosista. Säheltämisestä huolimatta ennätimme vielä kolmannelle sijallekin, eli Into pääsi heti palkintojen makuun.

Ei yksi pääsky kesää tee ja tuo rata oli tosi helppo. Siitä huolimatta tuntui tosi kivalta onnistua edes sinne päin, antoi uskoa tulevaan. Ehkä se vielä jonain päivänä lähtee sujumaan vähän useamminkin.