Svante pääsi eilen agitreeneihin. Voi sitä onnen määrää. Svante oli tohkeissaan ja asiaa oli niin paljon, että koko ajan piti haukkua ja kertoa, kuinka hienoa agility on. Se ressukka varmaan ehti jo luulla eläkepäiviensä koittaneen, kun treeneihin tuli yli kuukauden tauko, mutta eräänä sateisena elokuisena keskiviikkona se pääsikin takaisin töihin ja oli siitä niin onnellinen.

Tehtiin kolme vauhdikasta, suoraviivaista ja kohtuullisen helppoa pätkää. Juuri sopivia meille tauon jälkeen. Suurempia ongelmia ei ollut. Toisella radalla unohdin itse koordinaattini kertaalleen ja kolmannella yritin alkua liian kevyellä ohjauksella, mutta noin muuten selvittiin ihan kunnialla. Vauhtia oli (svanteksi) tosi hyvin, kontakteilla Svante suorastaan kaahasi ja viimeisen pätkän puomilla se melkein heitti voltin, kun tuli kontaktille niin lujaa. Lukkojarrutuksen voimasta takajalat nousivat ilmaan ja Svante seisoi hetken "käsillään", oli aika hauskan näköinen. Ainahan jotain parannettavaa löytyisi, mutta otin nyt aika kevyesti, kun alla oli kuitenkin taukoa, hypytkin olivat maksimissaan 55 cm. Mutta tositosi kivaa oli (ja näin ohjaajan näkökulmasta ihanan helppoa).

Intokin sai lopuksi ottaa kepit pariin kertaan (Anu vei salaa yllätyspalkan), ei ongelmia. Myös puomi otettiin, hyvin haki kontaktille vaikka itse jäin reilusti taakse.

Ennen agitreeneihin lähtöä tehtiin Inton kanssa pienesti tokoa ihan vaan kotipihassa. Tunnaria, niitä seisomisia ja istumisia ja vähän kaukoja. Jääviä sotki taas ihan huolella, kaukoissa yritti vähän ylityöskenellä, mutta ihan OK.