Viikonloppuna oli kaksi tokokisaa, Kyröskoskella molemmat.

Lauantaina tuomarina oli kohtuullisen tiukan oloinen Marko Puranen. Liikkeet tehtiin kahdessa osassa, sekoitetussa järjestyksessä.

Ensin paikallaolot normaalisti. Istumisesta kymppi, makuussa varasti perusasentoon viereisen käskystä, siitä kasi. Muiden liikkeiden järjestystä en enää muista, enkä kaikkia pisteitäkään. Ohjattu meni nollille, kun Into lähti taas vaan merkiltä takaisin minun luokseni. Uudella käskyllä meni merkille ja teki hyvän ohjatun, mutta pisteitä siis nolla. Seuraamisessa kävi joku työtapaturma, kun Into jäi istumaan, jouduin palaamaan ja ottamaan uudella käskyllä mukaan. Muuten ihan OK, mutta kaksoiskäskyn jälkeen pisteitä jäi 7. Luoksetulossa ihan OK seisomaan pysähdys, maahan sitten vasta toisella käskyllä. Tämä tuomarin mukaan tuota kaksoiskäskyä lukuunottamatta täydellinen, pisteitä 8.

Ruutu oli ihan OK, puoli pistettä lähti kun ennakoi merkille pysähtymistä. Idarissa kaikki asennot, mutta oli maassa ilmeisesti vähän haistellut. Siitä muistaakseni 9. Hyppynouto taisi olla kymppi. Tunnarissa haisteli aika kauan ja vähän pureskeli, siitä taidettiin saada vain 7,5. Kaukoja en muista, olisiko ollut kasi... Joka tapauksessa yhteensä 248,5 pistettä ja kakkostulos.

Sunnuntaina tuomarina oli varsin kiltti Ilkka Sten. Liikkeet tehtiin kahdessa osassa, perinteisessä järjestyksessä. Paikallaoloista kympit, mutta Into meni maahan tosi hitaasti ja jätti pään ylös. Oltiin viimeisinä vuorossa ja oli varmaana vähän paineessa muiden käskyistä.

Eka osio oli ihan OK. Seuraaminen ja ruutu  kympit, idarista seiska (se istuminen...) ja luoksetulosta ysi. Toinen osio sitten sitäkin huonompi. Ohjattu nolla. Nyt lähti hyvin vasemmalle ja kaarsi sieltä jyrkästi keskikapulalle. Sain pysäytettyä, mutta ei vaan kyennyt jättämään sitä jo lukitsemaansa kapulaa. Hyppynouto oli taas kymppi. Tunnarissa meni ja nappasi heti ekan suuhun, pudotti ja teki täydellisen tunnarin. Siitäkin siis nolla. Kaukoissa tarvitsi jätössä kaksi maahan-käskyä, pisteitä kahdeksan. Yhteensä 239 ja taasi yksi hemmetin kakkostulos.

Olin tuon sunnuntain jälkeen aivan lamaantunut. Sellainen ihan käsittämätön epäonnistumisen tunne ja suoranainen häpeä iski päälle. Ihan sellainen fyysinen pahoinvointi sen järkyttävän pettymyksen vuoksi. Olin etukäteen pitänyt ihan realistisena, että voisimimme tämän viiden kisan putken (se viides olisi ollut tulevana torstaina, mutta sen peruin) aikana jopa saada ykköset kasaan. Emme saaneet ainuttakaan. Koira on hyvä, töitä on tehty. Vika löytyy siis vain ja ainoastaan peilistä. Nyt pidetään vähän taukoa, keräillään itsetunnon rippeitä ja mietitään, että mitä jatkossa.