Maanantai-iltana oli useista poisjäänneistä ja alati aiemmin tulevasta pimeydestä johtuen agilityryhmät yhdistetty ja näin me Intonkin kanssa menimme Niihamaan jo kahdeksaksi. Hyvä näin, sillä yhdeksältä alkoi olla jo aika hämärää ja treenaaminen ehkä jopa vähän vaarallista. Hyvin ehdittiin kuitenkin ennen pimeän tuloa treenaamaan.

Kaksi aika pitkää rataa tehtiin, periaatteessa kohtuullisen helppoja ja vauhdikkaita pätkiä, mutta vaikeat paikkansa näilläkin oli. Meille Inton kanssa vaikeimpia kohtia ovat yhä edelleen putkien jälkeiset kohdat. Kun koira tulee putkesta ulos lujempaa kuin mitä se sinne menee, on kääntäminen aika haastavaa. Varsinkin, kun ohjaaja on surkea, hidas, ponneton ja aina myöhässä. Tai vaihtoehtoisesti ei vaan tee mitään ja ihmettelee, että joko se nyt meni. Ostetaan nopeammat refleksit! No, pääpiirteissään ihan OK treenit, ei mitään loisteliasta, mutta ei me nyt ihan surkeitakaan oltu. Tai  keskimäärin oltiin ihan kohtuullisia, kun Into oli hyvä ja minä sitten vähän huonompi .