Miten voi aina keskiviikkoisin sataa? Onneksi sade haittasi vain alkuverryttelyjä ja radan rakentamista ja loppui parahultaisesti, kun alettiin treenaamaan.

Anu iski meille eteen aika kinkkisen tehtävän. Kutakin rataa sai jatkaa vain niin pitkälle, kuin virheittä pääsi. Mikä tahansa virhe (rima, kontakti jne.) katkaisi suorituksen siihen. Erittäin tehokasta, oli pakko vähän skarpata ja toisaalta ottaa sellainen kilpailullinen asenne, eli vaikka ohjaus vähän levisikin, niin piti vaan taistella eteenpäin. Uusintaan ei siis ollut mahdollisuutta.

Ratoja ehdittiin ottamaan kaikkiaan neljä. En nyt tullut laskeneeksi esteiden määrää, mutta eivät ne hirveästi kisapituisista jääneet. Svanten kanssa selvitimme kolme ensimmäistä nollalla maaliin , mutta neljännellä unohdin sitten hetkeksi radan, tai olin ajatuksissani väärällä radalla, ja se kostautui välittömästi. Jo kolmannelle radalle lähtiessä olo oli vähän sellainen, että mitenkäs tämä rata nyt menikään. Neljännellä se muistikatkos sitten tuli.

Svante oli tosi pätevä ja hyvä! Kontakteista radoilla oli aa ja puomi. Ekalla radalla tehtiin kisanomaisesti, muilla puomilla oli palkka. Hyvät kontaktit joka radalla. Olipa taas kivat treenit, kiitos kaikille hauskasta seurasta!