Eilen illalla olin poikien kanssa navetalla treenailemassa. Seuraksi saimme Anun, Tuitun ja Nipsun.

Inton kanssa oli aluksi tarkoitus treenailla vähän hyppynoutoa, lähinnä niitä vinoja heittoja. Metallikapula kuitenkin meni atomeiksi toisen heiton jälkeen, joten se siitä treenistä. Nuo hitsatut kapulat on kyllä luvattoman heikkoja. Tämä oli jo toinen samaan tapaan hajonnut muutaman kuukauden sisään. Hintaa tuolla virityksellä on kuitenkin ihan kohtuullisesti. Aion viedä tuon takaisin kauppaan, vaikka ei siitä mitään  hyvitystä enää varmasti saakaan, mutta ihan vaan periaatteesta. Pitäisi kapulan nyt normaalia käyttöä kestää enemmän kuin pari kuukautta.

Siirryttiin sitten toiseen noutoon, eli tunnariin. Olosuhteet ko. liikkeelle olivat Intolle varsin haastavat; agilityesteiden seassa, Nipsun kiljuessa ja Tuitun hiipparoidessa siinä suorituslinjalla. Ekalla olikin vähän hätäinen ja sääti aika tavalla. Muilla etsiminen ihan OK, mutta puree niin p---sti. Eikä meinaa irrottaa. Otin luovutuksia sitten ihan erikseen ja nappasin pureskelusta jo vähän nenällekin. Viesti tuntui menevän perille, ote rauhoittui ja irrotuskäskykin muistui mieleen. Näitä täytyy nyt tehdä lisää.

Svanten treeni oli nopea ja tehokas. Kerran puomi yhden hypyn kautta ja aa kahdesti. Ei muuta Svantelle tällä kertaa.

Intolle rakensin sunnuntaiselta kisaradalta sen puomin jälkeisen hyppyhässäkän ja kokeilin sitä. Aika tavalla Into taas kaarrotteli (tosin navetalla oli yksi tosi paha ansahyppy siellä ulkokulmassa, mikä veti), mutta kun Anun vinkistä tajusin pitää rintamasuuntani koko ajan sinne neliön keskustaa päin, sain kuvion jollain tapaa onnistumaan. Lisäksi tehtiin kepeiltä pois päin kääntymistä ja saksalaista. Pari hankalaa keppikulmaakin otettiin ja vahingossakin Into meni kepeille muutaman kerran aika vaikeista kulmista ihan oikein. Kontaktit (puomi ja aa) nyt myös varsin hyvin.

Ja Anulle tiedoksi, että se olikin vyötiäinen eikä vompatti .