Intolla oli jo viikonloppuna vasta vähän löysällä. Ei kuitenkaan ripulia tai ylimääräisiä ulkonakäyntejä. Maanantaina vatsa oli mennyt sitten ihan sekaisin ja se oli aivan vesiripulilla. Myös Svanten vatsa oli iltalenkillä aika löysällä.

Oiva oli alkanut yöllä ripuloimaan ja oli tänään aamulenkillä vuorostaan aivan vesiripulilla. Svante ja Into vaikuttivat olevan OK, mutta saavat paastota nekin vielä ainakin iltaan asti.

Oivan kanssa käytiin eilen Oivassa näyttämässä sen peräpään fisteleitä, joista yksi on mielestäni tulehtunut ja Oiva sitä vähän nuoleskeleekin. Fisteli ei onneksi vaikuttanut kovin pahalta, mutta saatiin siihen kuitenkin antibiootit. Lisäksi näytin Oivan toista silmää, joka vähän rähmii, tai ei rähmi, mutta siihen tulee sellaista likaa. Eläinlääkärin mukaan ongelma on silmän hermotuksissa, se on selvästi vähän syvemmällä päässä kuin toinen. Pitää vaan putsailla ja tarkkailla.

Paljon juteltiin Oivan kunnosta ja taas kerran todettiin, että varsinaisestihan sitä ei vaivaa kuin ikä, mutta selvää on, että ihan hirveästi sillä ei aikaa enää ole jäljellä. Eniten huolettaa takaosa, joka on aika heikko. Toistaiseksi Oiva pääsee ihan hyvin ylös, kulkee portaitakin vielä varsin kohtuullisesti ja noin muutenkin satunnaisia kompasteluja lukuunottamatta liikkuu ihan OK. Vähän vaan pelottaa, että miten se mahtaa selvitä, kun tulee talvi ja liukkaat kelit. Eläinlääkäri suositteli sellaista erityisesti vanhoille koirille tarkoitettua lisäravinnetta, josta pitäisi löytyä apua niin nivelille kuin turkillekin (joka on tosi eloton, iho on ihan hyvässä kunnossa). Sitä otettiin sitten purkki kokeiluun. Oli muuten kohtuullisen hintavaa ainetta, tuosta riittää Oivalle kuukaudeksi ja se maksoi melkein seitsemänkymppiä... Toivottavasti on hintansa väärtiä. Mutta päivä kerralla siis mennään, parasta toivoen ja pahinta peläten.