Inton agilitytunneliin on ilmestynyt pieni valonpilkahdus. Ei mikään varsinainen valoheitin, mutta ehkä taskulamppu (jossa on patterit loppumassa). Eli ihan pimeydessä ei enää tarvota.

Perjantai-illan treenit menivät Inton osalta melko hyvin. Ei mitään loisteliasta suorittamista, mutta meidän tasoomme hyviä vetoja. Jälkimmäinen pätkä vedettiin jopa nollana läpi. Radat olivat mukavan teknisiä ja kääntää sai paljon. Ehkä siitä syystä vauhtikaan ei noussut järjettömiin sfääreihin, joten homma pysyi hanskassa. Olin tosi tyytyväinen!

Lauantaina kisattiin sitten Hyvinkäällä. Molemmilla koirilla kolme starttia. Aika rankka päivä siis.

Ensimmäisellä radalla Svante roiskaisi aan. En tiedä murehdinko vielä sitä aata, vai mitä päässä liikkui, mutta onnistuin sitten unohtamaan radan ja vein Svanten putken sijaan hypylle. Siitä sitten hyl. Inton eka rata oli tosi hyvä. Ei ehkä yleiseen tasoon nähden hyvä, mutta meille tosi hyvä. Tehtiin melkein nolla. Sitten onnistuin vetämään Inton ohi viimeisestä (!!) hypystä ohi ja melkein putkeen. Tästä sitten vitonen.

Toinen rata oli jotenkin hankalamman oloinen. En saanut siitä yhtä hyvää otetta kuin ekasta. Svantelle aalta vitonen, muuten ihan OK rata.  Aan mentiin kahdesti, vitonen tuli siltä ekalta kiekalta. Inton kanssa saimme kakkosriman alas, käänsin varmaan vähän rumasti. Sitten tehtiin taas ihan kivaa rataa, mutta loppusuoralla Into karkasi aalta ja pääsi irti melko hankalla loppusuoralla, joten tästä hyl.

Kolmas rata olikin sitten aikas paljon kinkkisempi. Svante teki nyt kontaktit, mutta okserista tuli rima alas. Okseri oli melko hankalasti takanurkassa lähellä seinää ja Svante näytti siltä, että sille tuli vähän paniikki ja luuli törmäävänsä seinään. Loppusuoralla oli myös pientä häröilyä, Svante meinasi toiseksi viimeiseltä hypyltä livahtaa putkeen. Siitä ei kuitenkin virhettä, mutta aikaa toki vähän kului. Inton kanssa jo alussa oli vähän tiukkoja paikkoja, mutta selvittiin. Sitten keppejä edeltävillä kahdella hypyllä unohdin täysin taakseni jäävän putken ja sylkkäriviritykseni tuuppasi Inton sinne. Pituuteen Into myös tallasi, mutta muuten tästäkin radasta selvittiin ihan kunnialla, eikä pudottu ansoihin.

Tuloksellisesti siis varsin heikko päivä, mutta fiilis hyvä. Etenkin Inton kanssa saatiin kohtuullisen ehjiä ja ihan jo melkein agilitylta näyttäviä ratoja aikaiseksi. Ilman muuta ihan meidän parhaita ratoja kolmosissa. Että ehkä se tästä sitten kuitenki lähtee sujumaan. Toivottavasti.