Oltiin tänään Inton kanssa Turussa tokokisoissa. Sain tiedon kisapaikasta alkuviikosta ja pienen pähkäilyn jälkeen päätin lähteä kokeilemaan, vaikka viime aikoina treenaaminen onkin ollut vähän vähäistä.

Kannatti lähteä, vihdoinkin meille se ensimmäinen ykköstulos. Suoritus ei ollut mikään erityisen hyvä, mutta ykkönen joka tapauksessa.

Koiria oli EVL:ssä neljätoista ja me starttasimme Inton kanssa viimeisinä. Paikallaolot otettiin normaalisti ensin, niistä kympit molemmista. Sitten kaikki koirat tekivät idarin, siitäkin kymppi, vaikka annoinkin aika voimakkaan vartaloavun istumiseen. Loput liikkeet tehtiin sitten normaalissa järjestyksessä kahdessa osassa niin, että ruudusta poikki.

Seuraamisessa Into vähän keuli juoksussa ja painoi hitaassa. Siitä ysi. Luoksetulo oli Inton luoksetuloksi varsin hyvä, mutta minä annoin käskyt liian aikaisin merkkeihin nähden, kasi. Ruudussa Into lähti ihan vinoon ja siitä sitten ruudun viereen. Maltoin odottaa ja Into sain itsensä pyörittyä ruutuun. Seuraamiseen tuli kovaa, jarrutti kyllä hyvin, mutta ei tullut ihan korrektisti. Tästäkin saatiin kahdeksan.

Toisen osan aluksi ohjattu, jonka suhteen olin aika luottavainen. Mutta ei se onnistunut nytkään. Jo merkille Into meni matalana ja kyttäsi kapuloita. Ei kiertänyt ollenkaan merkin taakse, vaan jäi kyyläämään kapuloita ja oli siis selkä minuun päin. Kun yritin siitä lähettää hakemaan, pyörähti vain merkin ympäri ja lähti tulemaan sitten minua kohti. Uudella käskyllä meni merkille, mutta ampui siitä sitten väärälle kapulalle. Ihan omituinen suoritus Intolta. Tämä siis nollille. Ohjatun kruunasi se, kun Into hyppäsi siinä suorituksen jälkeen kapulaa uudelleen tavoitellessaan minua päin ja repäisi joko kynnellä tai hampaalla hervottoman palkeenkielen housuihini (Haglöfsin goretexit, halpaa touhua).

Hyppynoudossa ei ongelmia, siitä kymppi. Tunnarissa Into jostain mystisestä syystä kääntyi mukanani ja istui jotenkin edessäni kun kapuloita vietiin. Olin ihan varma, että on ihan kuutamolla, kun pitäisi lähteä noutamaan, ei tiedä mitä tehdä. Into kuitenkin yllätti, meni kapuloille, haisteli läpi (ei edes hipaissut!) ja toi oman. Irroitus oli taas vähän sellainen hmmm.. tahmea, mutta ysi tästäkin kuitenkin saatiin. Kaukoissa Into oli vähän ylinopea ja ylireagoi käsimerkkeihini. Tulkitsi yhden käsimerkin väärin ja meinasi mennä maahan, kun piti nousta seisomaan. Tuli tässä vähän eteen, muuten hyvät vaihdot ja pisteitä yhdeksän.

Että ei taidolla eikä varsinkaan tyylillä, mutta onneksi vähän tuurilla .

Vankka uskomukseni siihen, että ulko-kilpailulliset stressin aiheet parantavat itse suoritusta merkittävästi sai taas vahvistusta. Pitkään vihotellut pohkeeni äityi tosi kipeäksi eilisillan lumilenkillä. Illalla en pystynyt kunnolla kävelemään. Perjantai-illan lumipyry aiheutti vähän aamulla ongelmia liikenteessä, kun monet eivät uskaltaneet ajaa normaalia vauhtia, joten kiirekin tuli ja olinkin lopulta sitten kisapaikalla noin kolme minuuttia ennen kisan alkua. Eli kun kisasuorituksen sijaan murehdin yön sitä, että pystynkö kävelemään ja matkan sitä, että ehdinkö ajoissa, meni kaikki taas oikein hyvin. Tämä sama teoria on todistettu oikeaksi mm. niillä kerroilla, kun tein Svantesta TVA:n murtuneella jalalla ja kun menetin etuhampaani puoli vuorokautta ennen kun piti lähteä agiltyn SM-kisoihin (joukkuekultaa).