Minimaaliset tokotreenit omassa pihassa. Pimeyttä, vesisadetta, mutaa ja kuraa piisasi. Pimeys pistää treeneille pieniä reunaehtoja (pitäisiköhän hommata jotkut kunnon valonheittimet, siinä olisi naapurustolla taas ihmettelemistä), eli esim. ruutua ei voi tehdä ollenkaan, eikä kauheasti muutakaan sellaista ohjaajasta kaukana tapahtuvaa. Tai voi toki, mutta sitten ei vaan ole aavistustakaan, että mitä se koira tekee...

Tehtiin luoksetuloja suoraan pitkältä matkalta, viimeistä pätkää ja kiertojen kautta stoppeja. En tiedä, en taida luoksetulosta ikinä saada sellaista kuin haluaisin, mutta yritetään nyt sitkeästi parantaa sitä. Sitten tunnaria. Paljon kapuloita ja oma siellä seassa, Into joutui etsimään aika kauan, mutta työskenteli hyvin eikä (nähdäkseni) harkinnutkaan väärien nostamista. Palautusvauhti ei mikään räjähtävät, mutta so what! Hyvä Into!

Sitten ohjattua, tai lähinnä ohjatun merkkiä. Heitin kapulat ja sitten Into merkille. Melko hyvä. Sitten paljon toistoja merkkiä kierrättäen. Lopuksi Into sai hakea molemmat kapulat. Hyvin löytyivät sieltä pimeydestä. Lisäksi palautuksia vinoista heitoista ja luovutuksia erikseen. Näissä ei ongelmia. Sitten oltiinkin molemmat päästä varpaisiin ravassa. Vaan turha noita vaatteita on välillä edes pestä, ovat huomisen jälkeen samassa jamassa. Into pääsi ilokseen suihkuun (ei kauheasti arvosta, vissiin vähän akkamaista touhua, varsinkin kun ei saa edes yhtään hyökkiä vesisuihkuun).

Pakkasta ja lunta. Heti. Siis HETI. Kiitos.