Tää on niin tätä. Viime viikonlopun jäljiltä agilityfiilis oli ihan pilvissä ja hinku treenaamaan kova. Vaan kuinkas kävikään. Oma pohje oli alkuviikosta niin kipeä, että ihan turha edes yrittää juosta ja loppuviikosta on voimat vienyt joku päälle yrittävä tauti. Päätä särkee, lihaksia juilii ja palelee. Illat on kuluneet lähinnä peiton alla hytisten ja nukkuen. Ottaa niiiiin päähän.

Tokoa on vähän yritetty vääntää, mutta huonoahan sekin on tässä pimeydessä. Keskiviikkona oltiin sentään Annen ja Emman kanssa Hallilassa treenailemassa. Sää oli tosi kylmä ja hiekkakenttä kova ja karkea. Ihan kaikkea ei uskaltanut tehdä. Into ei ollut kauhean hyvä. Se selvästi vähän arasteli tuota pohjaa ja oli ehkä hitusen vaisu. Seuraaminen oli levotonta, pää pyöri ja paikka eli. Vähän myös painoi. Inton seuraaminen on kyllä sellainen liike, että se ei pysy kasassa, jos ei sitä tee ihan tosi paljon ja koko ajan. Idarissa kaikki asennot, istumiseen pieni (!??) vartaloapu. Maahanmenossa pää ei mennyt ensin maahan, uusinnalla ihan OK.

Ohjatussa merkki taas tosi huono. Se on ihan hyvä, kun itse vien kapulat, mutta kisanomaisissa Into jää niin niihin kapuloihin kiinni, että merkille meno on matala ja hidas. Tähän on vaan vähän vaikea puuttua, kun treenaa niin paljon yksin. Noudot ihan OK, haki molemmat puolet oikein. Tunnari niinikään kisanomaisesti. Vähän lennätti kapuloita ja yhtä hitusen siirsi, mutta toi oikean, eikä edes purrut kahtia. Ei mikään huippusuoritus, mutta olin tyytyväinen.

Ruutuun Into meni aika hitaasti. Otin kisanomaisesti pysäytyksineen ja maahanmenoineen. Lopussa oli vähän noussut ennakkoon. Palautin maahan ja otin uudelleen, sitten pysyi hyvin. Kaukoissa Into jostain syystä kääntyi vähän vinoon. Vähän myös  muutakin säätöä oli.