Itsenäisyyspäivän aluksi suuntasin Inton kanssa tokoilemaan Tesomalle Annen ja Emman seuraksi.

Into aloitti idarilla, jossa se nyt sitkeästi tarjosi seisomisen sijaan istumista. Istumista, jota taas normaalisti ei voi tehdä silloinkaan kun pitäisi. Ota tuosta nyt selvää. Kun siihen istumiseen asti päästiin, teki Into senkin varsin mukavasti. Maahanmenossa pää ei ensin pudonnut maahan, mutta se on ymmärrettävää, sitä on vielä tehty aika vähän ja nyt ei pitkään aikaan. Käskytykseen ei reagoinut, eikä ennakoinut pysähdyksiä eikä liikkeellelähtöjä.

Ruutu oli oikein hyvä. Ensimmäinen merkille meno oli huono, kiersi kaukaa ja jäi vähän vajaaksi. Uusinnalla hyvin. Ruudussa paikka ihan OK.

Sitten ohjattu, jossa pääpainon piti olla merkissä ja siinähän se sitten olikin. Merkkiä kun jouduttiin hinkuttamaan tovi jos toinenkin, kun Into ei tuntunut bongaavan koko merkkiä  ollenkaan. Merkkinä oli sellainan matala, kirkkaan oranssi merkki. Kenttä on hiekkakenttä ja siinä oli ohut kerros lunta. Alusta oli siis vähän kirjava. Kaikilla koirilla (Into, Toivo ja Viljo) oli suuria vaikeuksia hahmottaa merkki. Intokin juoksi kerran merkin päältä, etsi sitä ihan vierestä haistelemalla ja teki kaikkea muuta omituista. Vaikka kävin näyttämässä merkin, oli se silti hitusen epävarman oloinen. Outo juttu kaikkiaan, mutta "onneksi" kaikilla oli ongelmia, joten voisi päätellä, että merkki oli vaan jotenkin todella vaikea koiran erottaa.

Luoksetulon stopit olivat huonot, valuivat pitkälle. Huomaa taas heti, että luoksetuloa on tehty aika vähän. Loppupätkää otin erikseen ja siinä ihan kohtuullinen vauhti, parempikin on kyllä ollut. Lopuksi kaukoja ihan läheltä ja näissä ei ongelmia, tekniikka tuntuu nyt aika hyvältä. Taidan kuitenkin jatkaa vielä näitä tekniikkatreenejä jonkin aikaa ja vahvistaa sitä entisestään. Siihen on nyt hyvin aikaa, kun ei ole kisojakaan ihan lähitulevaisuudessa tiedossa.

Kun pääsin treeneistä kotiin, oli siellä jo Luu odottelemassa. Anu lähti Tuitun kanssa Seinäjoelle agikisoihin ja Luu tuli meille päivähoitoon. Siitä torstain vierailulla esiintyneestä kainoudesta ei ollut jälkeäkään. Nyt mentiin eikä meinattu. Alle puoli tuntia meillä oltuaan se ehti jo aiheuttaa pienen tulvan eteiseen istumalla (kyllä, istumalla) koirien vesikippoon. Ulkona se mennä viuhtoi Inton perässä, Svanteen ja Oivaankin suhtauduttiin jo aika reippaasti. Sisällä se repi, puri ja raastoi kaikkea, mihin hampaansa sai uppoamaan. Mm. sohva, matot, torkkupeitto, keittiöpyyhe, nilkat, Saaran takapuoli, pöydänjalka ja onneksi vähän lelutkin. Taivaan kiitos, se sitten nukkuikin välillä. Mutta on se niin suloinen, etenkin nukkuessaan .