Maanantai-iltana pääsin kuokkimaan toisen valmennusryhmän treeneihin ja samalla testaamaan uuden SDP/Best in- tjsp. areenan. Olihan siellä hulppeat treeniolosuhteet, tosin maanantaina aika kylmät. Ulkona oli selvästi lämpimämpi kuin sisällä.

Jari Harju veti valmennusryhmän treenit ja meille Inton kanssa iltapuhde oli vähintäänkin kohtuullisen hikinen. Taitaa pitkä tauko tuntua vielä vähän molemmissa, niin ohjaajassa kuin koirassa. Rata sinällää ei ollut erityisen vaikea, vaan melko suoraviivainen. Siitä ne ongelmatkin sitten tulivat, kun ei vaan ehtinyt. Tai sitten juoksi niin, että ehti, mutta ei enää muistanut tai pystynyt ohjaamaan.

Alun kolmen hypyn tiukat kurvit Into selvitti aika kivasti ihan omalla vastaanottavalla ohjauksellani. Kokeiltiin kuitenkin sellaista, että oli kahden ensimmäisen hypyn välissä selin koiraan ja vasta Inton lähtiessä liikkelle käännyinkin ottamaan vastaan. Hyvin toimi tämäkin. Sitten puomille ja siitä jyrkästi vasemmalla olevalle hypylle, josta taas aika jyrkästi oikealle kepeille. Tähän hypylle tein viskileikkauksen, mutta Jari neuvoi tekemään sen vain yhtä kättä käyttäen, eikä kättä vaihtaen, kuten itse tein. Kun ohjaaja vaan sai koordinaationsa kohdalleen ja muisti, että mikä käsi ja minne, teki Into tosi tiukan ja hyvän leikkauksen. Kepit se myös haki avokulmasta joka kerta oikein.

Kepeiltä mentiin putkeen, jossa piti ensin viedä väärän suun ohi. Tämä onnistui hyvin. Sitten kaksi rinnakkaista hyppyä ja siitä jyrkästi putkeen, joka oli puomin alla. Putken päässä oli kaksi hyppyä rinnakkain ja näistä piti tehdä se vasemman puoleinen, takaakiertäen. Tässä tuli kiire, jos jäi yhtään nutailemaan sinne putkeen lähetykseen. Ihme kyllä, Into aika hyvin tuli sille oikealle hypylle ja hyvin teki takaakierronkin, jos vaan juoksultani sen ehdin sille kertomaan.

Takaakierron jälkeen oli kaksi hyppyä aika tiukoin kurvein. Ensimmäiselle tehtii sellainen yhden käden jaakotus, jossa siis koira heitettiin oikealla jaakotukseen, käännyttiin itse nopeasti ja otettiin koira heti kiinni siihen samaan käteen, joka siis sen käännöksen jälkeen oli vastainen. Siitä se sitten poispäinkäännös ja tästä keinulle. Tuo jaakotuskin oli minulle vaikea, kun se tehtiin vähän eri tavalla, mihin olen tottunut. Mutta kun sain ajoituksen kohdilleen, toimi sen hienosti. Poispäinkäännöksen Into teki joka kerta hyvin.

Keinulta sitten hypyn kautta putkeen ja putkesta seuraava hyppy takaakiertäen ja taas siihen puomin alla olevaan putkeen, josta kaksi loppusuoran hyppyä (eli eri hypylle kuin edellisellä kerralla). Tässä jäin aina taas sinne putkelle taivastelemaan, enkä meinannut ehtiä millään ja Into tuli sitten hypystä ohi. Lopulta saatiin sekin sitten onnistumaan.

Mutta olipa rankkaa, olin aivan hiestä märkä ja Intokin sen oloinen, että oli saanut tehdä agilitya ihan riittämiin. Todella hyvät ja tehokkaat treenit!