Tänään varhain aamulla puskettiin lumimyterissä Inton kanssa kohti Purinaa ja tokokisoja. Tai minä lähinnä vastasin tästä matkasta, Into veti tavoilleen uskollisena unta palloon koiraosastolla.

Turhaan ei uhmattu säätä ja liukkautta, sillä Inton koe meni varsin mainiosti. Rivistöön putoili pelkkiä kymppejä ja ysejä ja yhteensä saimme 309 pistettä, jolla irtosi myös isohkon luokan voitto. Tuomari Hannele Pörsti oli varsin kiltti, eli pisteet ovat jonkin verran yläkanttiin, mutta kaikkiaan oli Intolta tosi hieno suoritus ja kerrankin jäätiin ilman nollia! On minulla vaan hieno koira !

Töitä toki riittää jatkossakin. Luoksetulon loppupätkä oli aika hidas, samoin tunnarin palautusvauhti ja sivulle siirtymiset kaikki huonoja. Seuraamisessa Into juoksuosuudessa pompotteli aika iloisesti, eli sitä pitää treenata. Seuraamisessa olin itse tosi huono, jännitti vissiin sen verran, että käskyt tulivat suustani ihan oudolla äänellä ja kävelin miten sattuu. Tähänkin pitää keskittyä. Mutta on se työ hedelmääkin kantanut; ohjatun merkille pystyi menemään ihan OK, tunnarissa oikea kapula ja paikallaolon perusasentoon nousu hyvä ja nopea. Idarin merkkejä Into ei kytännyt ollenkaan, asennotkin kaikki oikein. Eli kyllä sitä kehitystä vaan tapahtuu, vaikka välillä vähän tuskaiselta tuntuukin.

Mutta siis kaikkiaan varsin loistava päivä, ei voi muuta sanoa. Kiitos kaikille tsempityksistä ja Heidille kiitos merkin lainasta. Kehässä merkkinä oli sellainen matala merkki, jonka kanssa meillä on ollut joskus ongelmia ja meinasi iskeä pieni paniikki, joten oli kiva päästä ottamaan merkki kertaalleen ennen kehää menoa vastaavalla matalalla tötteröllä.

Eli nyt ei muuta kuin eteenpäin. Yhtä olisi vajaa. Niin ja sitten tietenkin sellainen pikkujuttu kuin näyttelytulos, mutta se on sitten sen ajan murhe. Nyt nautitaan tästä fiiliksestä .