Keskiviikkona olin ihan ypösen yksin tokoilemassa Meirän Hallilla. Otin Svantenkin mukaan, etten vaan vahingossa vedä koko tuntia Inton kanssa.

Into oli vähän sähellystuulella. Seuraamisessa testailin taas sitä juoksua ja siihen oikeaa nopeutta. Pompotteluista huomatin aika tiukastikin. Ruudussa oli palkka valmiina, mutta eihän tuo urvelo sitä taas ensimmäisellä kerralla huomannut. Siitä huolimatta ensi yrittämällä tosi hyvä paikka. Pitihän sitä sitten kuitenkin alkaa hinkuttamaan, kun olin etukäteen ajatellut vahvistaa paikkaa. Pari menikin hyvin, mutta sitten Into alkoi jostain syystä tarjoamaan siinä sivussa olevia hämymerkkejä. Tätä piti vähän vääntää, että saatiin oikein. Sitten otin vielä erikseen ihan läheltä paikanhakuja. Nyt pitää vaan itse olla kriittinen ja tarkka siitä, että mitä hyväksyy ja mitä ei.

Tunnari. Huoh. Ensimmäisellä oli taas ihan väärällä asenteella liikkeellä. Meni ja nappasi heti yhden suuhun, pudotti, etsi hyvin ja toi oman. Uusinnalla sitten toi väärän. Seuraavalla oman, mutta hirveän tarkistelun jälkeen. Sitten vaihdoin vähän lähetyspaikkaa ja otin yhden niin, että seisoin itse ihan kapuloiden vieressä ja muistutin juuri ennen kapuloita, että mitä tässä pitäisi tehdä. Tämä ihan OK. Sitten vielä yksi ihan normaalisti ja nyt tosi nopeasti nosti oman, eikä varmistellut yhtään.

Hyppynoutoakin otettiin, ei ongelmia. Ohjatussa haetutin molemmat puolet. Kapulat oli tosi vaikeasti ihan lähellä seinää (ja ruutukin ihan vasemman kapulan vieressä). Vasen hyvin, oikealla meni ensin keskimmäiselle, mutta sain siitä hyvin oikealle. Uusinnalla ei ongelmia (keskimmäisen ja oikeanpuoleisen kapulan välissä oli seinustalla tuoli, saattoi hiukan häiritä, mutta tarkoituksella annoin olla). Sitten jokunen palautus ihan vinoista heitoista, aika hyvin Into tuli suoraan.

Luoksetulossa tehtii loppupätkää, välillä palkka vauhdista, välillä edestä, välillä sivulle asti. Sitten yksi stoppiin (joka melko OK, ei niistä ihan huippuja tule varmaan ikinä) ja siitä loppuun asti. Ja taidettiin yksi ihan suorakin ottaa. Erikseen treenailtiin sitten sitä sivulletuloa eri kulmista ja suunnista. Kaukoja tehtiin läheltä ja kaukaa ja merkin takana ja ruudussa ja ties miten. Vähän siis pelleiltiin. Ihan OK. Idarissa seuraamista ja asennot istumiseen asti. Vähän yritti kyyläillä taas merkkejä ja ennakoida käännöksiä. Käännyinkin sitten heti merkiltä oikealle jonkun kerran  ja Into alkoi muistaa, että kenen tahtiin ne käännökset tehdään.

Into ei tosiaan tehnyt tätä kaikkea putkeen, vaan siinä välissä naftaliineista kaivettu Svante pääsi vähän höntsäilemään. Svante sai tehdä seuraamista, idaria, luoksetuloa, hyppynoutoa puukapulalla ja tasamaanoutoa metallilla.  Kaikkein hienointa Svantesta oli hyppynouto ja sitten a-telineellä nouto. Se suorastaan lensi sen harjan yli ja hyvin muisti tulla samaa reittiä takaisinkin. Svante oli kovin tohkeissaan, mutta eihän se enää mitää osaa. Seuraamisessa pomppii, noudot palauttaa ihan vinoon ja muutenkin sääti ja sähläsi ihan urakalla. Mutta kivaa oli. Ja Intolla meni ihan hermot, sen piti koko ajan ryömiä sinne keskelle kentää kyyläilemään ja teki siinä parin metrin päässä meistä samoja juttua, mitä käskin Svanten tehdä. Hömöjä otuksia.