Tänään kisailtiin agilityssa Tampereella, kaksi rataa molemmille pojille.

Ensin oli Tuija Kokkosen hyppyrata. Into starttasi ensimmäisenä. Rataantutustumiseen mennessä kerrotiin, että väliin tulee vielä palkintojenjaot. Olinkin kaikessa rauhassa hakemassa koiraa ajatuksena kävellä vielä vähän ulkona. Onneksi oli niin kuraista, että päätin mennä sisälle maneesiin kävelemään ja ovella kuulinkin meitä sitten jo kuulutettavan lähtöön. Ei siis palkintojenjakoa ja aika äkkinäinen lähtö radalle.

Hyppäri oli sellainen, jossa tiesin heti, että miten ohjaan. Oli siis jotenkin helppo lähteä radalle. Alun päällejuoksuista kaksi ensimmäistä onnistui hyvin, kolmanteen tuli vähän kiire, mutta sain kuin sainkin Inton menemään oikeasta raosta. Muu rata meni tosi kivasti, vaikka suorat putket etukäteen vähän huimasivatkin. Into kuitenkin oli tosi kivasti kuulolla ja kääntyi putkista hienosti, kepeillekin tosi makeasti lyhyellä tiellä ja oikeaan väliin. Tehtiin siis nollarata, harvinaista herkkua meille.

Svantekin teki tosi hyvän hyppärin. Itse kämmäsin keppien jälkeisen putkeen viennin ja päästin Svanten putken väärään päähän. Se oli täysin minun virheeni, jätin koiran toviksi selkäni taakse ja ns. oman onnensa nojaan. Muuten Svante oli tosi pätevä.

Lopputuloksissa olimme Inton kanssa toisia!! Olin tosi yllättynyt, sillä moni teki makeita ratoja. Radan voittivat Jukka ja Hello Kitty ja kisapaikalla olleen tiedon mukaan Hello Kittysta tuli samalla hyppyvalio. Päivän myötä Jukan muisti alkoi hiljalleen palailla ja mieleensä tuli, että Hello Kittyhan taitaa olla jo hyppyvalio. Näin serti sitten siirtyi (vähän jälkikäteen) meille ja Into pyöräytti hyppyvaliokellonsa käyntiin. Jee!!

Agilityrata loppuikin sitten Inton kanssa tosi lyhyeen. Ensin tuli kakkosesteellä kielto (sellainen "pystyssä" oleva hyppy, johon en vaan saanut Intoa törkättyä) ja sitten Into loikkasi neljäntenä esteenä olleen puomin kontaktin. Palautin Inton kontaktille ja poistuimme radalta. Se oli siis varsin nopeasti ohi. Olin kyllä ihan raivona, Inton kontaktit ovat olleet tosi hyvät ja varmat, nytkö senkin kanssa sitten alkaa tämä taistelu!?! Pakko olisi päästä nyt ottamaan kontakteja ihan yksittäisinä esteinä ja päästä vähän muistuttelemaan, että miten niillä toimittiinkaan.

Svanten kanssa otin puomin kontaktin tosi tiukalla käskytyksellä ja hi-taas-ti. En tiedä, että närkästyikö Svante moisesta niuhotuksesta, mutta se jostain syystä ohitti ihan suorassa linjassa edessä olleen aan. Muuten Svantelta tosi hyvä rata, mutta tulokseksi siis vitonen.

Keli oli tosi märkä ja maneesin ympäristö aivan kuravelliä, koirat, kengät, omat vaatteet, ihan kaikki oli aivan järkyttävässä kurassa ja liejussa. Koirat sain puhdistumaan aika hyvin, kun tein niiden kanssa metsälenkin siellä Niihaman metsissä ja heittelin niille vähän lumipalloja umpihankeen. Kuravana vaan jäi jälkeen, kun pojat mönkivät lumessa.