Eilen Inton kanssa räpellettiin taas ihan törkeän huonot agitreenit. Tai kai tuo Into menisi, mutta minä olen vaan niin järkyttävän surkea. Agilityssa on meneillään sellainen epäonnistumisten kierre, ettei tosikaan. Kun mikään ei onnistu, en enää uskokaan minkään onnistuvan ja sitten jähmetyn taas ihan liikkumattomaksi, kun en osaa/uskalla tehdä yhtään mitään.

Alkaa hiljalleen syödä motivaatiotakin, kun _ikinä_ ei onnistu. Tulisi edes yksi hyvä kisarata tai treenikerta, niin sitten taas jaksaisi vähän aikaa. Syksyllä tämä homma oli jo aika hyvällä mallilla, mutta sitten tuli tuo useamman kuukauden tauko juuri huonoimpaan mahdolliseen väliin ja nyt taas tuntuu, että hommasta ei tule yhtään mitään. On käynyt jo mielessä sekin, että kannattaako tämä ajallinen uhraus agilityyn? Siinä samassa ajassa ehtisi tekemään kaikkea muutakin hyödyllistä, esim. vaikka treenaamaan tokoa. Ajasta kun minulla on krooninen pula joka tapauksessa.