Tiistaina oltiin taas Inton kanssa agiliitelemässä Mouhijärvellä. Lähtökohdat ei olleet ihan parhaat mahdolliset. Itselläni oli takana maanantaina lähes 16-tuntinen työpäivä, huonosti nukuttu yö ja pitkä työpäivä tiistainakin. Olin siis aivan katki, meinasin jo menomatkalla nukahtaa rattiin.

Päätin olla armollinen itselleni ja yritin olla odottamatta liikoja. Jo rataantutustumisessa oli vaikeuksia, kun en meinannut saada rataa millään päähäni, mutta ihan hyvin me Inton kanssa sitten kuitenkin suoriuduimme, noin ainakin odotuksiin nähden.

Kepit oli jaettu radalla kahteen kuuden pätkään ja niitä mentiinkin sitten jokaisesta mahdollisesti kulmasta ja suunnasta ja moneen kertaan. Etukäteen ajattelin, että mitenkähän Into reagoi "kesken" loppuviin keppeihin, mutta ei se ollut millänsäkään. Into myös haki kepit hyvin joka suunnasta ja melko kaukaakin lähetettynä. Itse sähläsin taas (opinkohan ikinä?) käsieni kanssa, jotka heiluivat miten sattuu ja joista oli aina käytössä se väärä käsi. Ajoituksien kanssa tuskailin myös jonkin verran, ei uutta sekään. Mutta loppujen lopuksi selviydyimme ihan kunnialla, ei mitenkään loistavasti, mutta paremmin kuin osasin odottaa.