Olen vihdoinkin talvilomalla ja olisi aikaa tehdä vaikka mitä, mutta ärsyttävä yskä piinaa edelleen siihen malliin, että pakko ottaa vähän rauhallisemmin. Todella turhauttavaa.

Maanantaina kuitenkin suunnattiin agitreeneihin ja koska Svante tuntuu ihan kohtuullisesti kulkevan treenaamattakin , pääsi Into tälläkin kertaa tuuraamaan.  Tommi oli viritellyt väljät ja vauhdikkaat radat, joissa oli pakotettu ohjaamaan takaa ja tekemään takanaleikkauksia (ja juoksemaan; köhköh!). Into oli ihan törkeän hyvä! Minä leijeröin ja tein vaikka mitä ja Into vaan painatti menemään ja vaikka oli tosi kaukana minusta, niin kuunteli silti tosi hyvin, irtosi ja haki oikeat esteet. Kerran se liukastui puomille tullessa (märkää) ja molempien ratojen loppusuoralla jouduin lisäämään yhden haltuunoton, mutta noin kokonaisuutena se meni kyllä hienosti ja äärimmäisen helpon tuntuisesti. Tosi mahtava fiilis jäi treeneistä!

Tiistaina tokoiltiin Annen ja Anun kanssa Tullilla. Into aloitti idarilla, jossa seuraaminen nyt ihan OK, seisominen ja istuminen hyvin, maahan meni jostain syystä vähän epävarmasti. Uusinnalla sekin hyvä. Luoksetulo ihan kisanomaisesti, ei mitkään superit stopit (kuten ei meillä ikinä), vauhti ihan OK, sivullesiirtyminen jäi vajaaksi. Luoksetuloa ei ole aikoihin kokonaisuutena otettu, eli siihen nähden melko kivasti. Tunnari oli taas tosi hyvä. Kapuloita oli vähän enemmän kuin kisoissa, rivissä. Into lähti vasemmalta, etsi hyvin ja nappasi taas oman varmasti. Voi, ihan kuin tämä alkaisi hiljalleen toimimaan!

Ruudussa ensin palkka valmiina. Into ei sitä ruohosta nähnyt, mutta suuntasi silti hienosti sinne minne pitkin. Sitten koko ruutu ihan kokeenomaisesti. Ihan hyvä sekin. Ohjatussa ei ollut nyt palkkaa merkin takana, tosi hyvä merkki! Siitä sai hakea oikean, joka sekin hyvin ja vauhdilla. Luovutuasentoja pitää vähän viilailla, jää helposti vinoon. Sitten uudestaan niin, että merkin takana palkka. Lopuksi vielä kaukokikkailuja, edelleen maasta istumaan takkuaa. Äh. Lisää vaan hinkutusta. Kaukojen pientä takkuamista lukuunottamatta Into oli taas varsin pätevä. Ilahduttavaa on se, että vaikka treenitahti on ollut varsin verkkainen, on se silti pysynyt ihan hyvänä. Aiemmin tauot ja vähäinen treenaaminen ovat aiheuttaneet meille paljon enemmän ongelmia. Ehkä Into alkaa vähitellen aikuistumaan!?

Tiistai-iltana suunnattiin sitten Mouhijärvelle kiitelemään ja Into oli taas tosi kivan tuntuinen. Selvittiin aika pitkiäkin pätkiä puhtaasti ja Into oli koko ajan hienosti kuulolla. Olin supertyytyväinen, nyt on vaihteeksi agissa sellainen vähän parempi vaihe ja meno tuntuu samalta kuin syksyllä ennen pitkää taukoa. Ehkä tämä agilitykin tästä alkaa jossain vaiheessa sujumaan.