Sunnuntaina vietettiin Anun kanssa Jyväskylässä oikein wanhan ajan kisapäiwä. Lähtö aamunkoitteessa ja paluu yömyöhään. Anu meni sössimään ja nostamaan Nipsun heti ekalla radalla kakkosiin, joten alkuperäinen suunnitelmamme ruokatauosta kakkosluokkien aikaan vesittyi heti alkuunsa. Niin sitä sitten käkittiin kisapaikalla hela dagen pikaisesti haettujen eväiden voimalla. Vähän oli jo veto poissa, kun illankoitteessa tuli vihdoin omien ratojen vuoro.

Svante ja Into olivat molemmat mukana ja ohjelmassa Sisko Pulkkisen tuomaroimana kaksi agilityrataa. Koiria oli aika vähän (alta 30), joten kahden koiran kanssa starttaaminen oli aikamoista sinkoilua ja silkkaa koiranvaihtoa.

Svante starttasi molemmille radoille ekana ja teki samoin tein sellaiset pohjat, että niitä ei sitten kukaan pystynyt alittamaan, joten Svantelle tuplanollat tupavoitoilla. Vähän hassua suorastaan, mutta niin se pappa vaan tuntuu vertyvän, kun arvokisat lähestyvät. Ekalla radalla ei suurempia ongelmia ollut, puomi aika hidas, mutta kontaktit tehtiin kuitenkin hallitusti. Toisella radalla oli aan jälkeen vähän ohjelmaa, mutta siitä selvittiin kuin selvittiinkin pienten mutkien jälkeen. Svante tuntui tosi kivalta, varmalta ja helposti ohjattavalta itseltään. Vauhti nyt ei päätä huimaa, mutta tällä kertaa ei kukaan sitten kuitenkaan parempaan pystynyt. Tässä Svanten radat.

Kun muut keräsivät palkintoja (Nipsulle siis 0-voitto ja serti, Tuitulle tuplanolla sijoilla 2. ja 3.), on jonkun oltava realisti ja hommattava hyllyt niille kaikille pokaaleille. Yllättäen tämä rooli osui taas Intolle. Ekalla radalla Into tuli putkesta ja ohitti seuraavan hypyn, siitä kielto, sitten loppusuoralla se teki lentokeinun ja minä lopetin radan siihen. Uudestaan en uskaltanut tuomarin ukaasien jälkeen (jos joku treenaa, niin kukaan ei saa jatkaa hylyn jälkeen loppuun) keinua ottaa, mutta huomautin Intoa ja mentiin pois radalta. Toinen rata oli vähän sellaista härdelliä alusta asti (ei kyllä näytä videolta niin pahalta kuin miltä tuntui), mutta selvittiin kuin selvittiinkin toiseksi viimeiselle esteelle, josta sitten hylly. Keppejä edeltävä käännös levahti pahasti ja jäin siinä niin jälkeen, että en enää saanut Intoa kiinni pujottelun aikana, joten se lähti hypylle ihan väärällä linjalla ja kääntyi sitten väärin ja hyppäsi sen toiseksi viimeisen hypyn väärään suuntaan. Vaikka kaksi hyllyä tulikin, jäi Inton radoista ihan hyvä fiilis, ei se kauhean isosta enää ole kiinni. TässäInton radat. Videoista kiitos Anulle.

Meillä oli Anun kanssa kova skaba siitä, että kumpi on nopeampi; Tuittu vai Svante. Svante voitti ekalla radalla, Tuittu toisella. Anun laskelmien mukaan Svanten kokonaisaika oli parempi, mutta kun otetaan huomioon pidempien jalkojen bonus, voitanee todeta kisan päätyneen tasapeliin. Ovat nämä meidän vanhukset vaan niin ihania ja taitavia . Kotimatkalla suunnittelimmekin, että kun Svante ja Tuittu kohta siirtyvät eläkkeelle, pitää niille hommata sellainen kahden istuttava retkituoli ja sijoittaa se sinne kehän reunalle. Siinä ne voivat sitten istua ja katsella arvostellen nuorempien menoa ja muistella, että kuinka ennen kaikki oli paremmin.

Että sellainen reissu Jyväskylään, kiva vaikkakin tosi pitkä päivä. Erityisonnittelut vielä Soilelle ja Tinkalle AVAutumisesta, oli hienoa olla todistamassa sitä ihan paikan päällä (toivottavasti Tinka arvosti hampurilaistaan!)!!