Kuluva viikko on ollut monella tapaa aika raskas. Jo Oivan kuolema itsessään ottaa koville, vaikkei nyt varsinaisena yllätyksenä tullutkaan. Mitään dramaattista huononemista Oivan voinnissa ei tapahtunut, mutta kaiken kaikkiaan se alkoi olla sen verran heikossa kunnossa, että katsoin sen ajan tulleen täyteen. Helppo ratkaisu se ei ollut, mutta näin jälkikäteen ajateltuna kyllä oikea.

Luulisi yhdelle päivälle olevan tarpeeksi, kun joutuu lopettamaan koiran, mutta yllättäen jouduin tekemään samana päivänä vielä toisenkin keikan eläinlääkärille. Vaihteeksi taas Inton kanssa. Into alkoi kakomaan ja yökkimään tosi voimakkaasti. Se yritti jatkuvasti oksentaa, mutta mitään ei tullut. Aivan kuin sillä olisi ollut jotain jumissa kurkussa. Syötin sille vähän leipää, ajatteli että jos siellä on vaikka joku heinä ja leipä veisi sen mennessään. Into söi leivän varsin tahmeasti ja oksensi sen (ja söi sitten uudestaan, nyt pysyi sisälläkin). Soitin sitten eläinlääkäriin ja saimme ajan samalla päivälle. Ennen eläinlääkäriä kakominen onneksi helpotti, mutta Into oli varsin vaisu ja korvat lurpallaan eikä halunnut yhtään leikkiä Luunkaan kanssa. Tarjosin sille uudestaan leipää ja taas oksensi senkin. Olin jo aivan varma, että voin sanoa hyvästit SM-kisoille.

Lääkärissä sitten mietittiin, että mitä tehdään. Mieluiten lääkäri olisi rauhoittanut Inton ja tähystänyt nielun, mutta koska tilanne ei sillä hetkellä ollut ihan kauhean paha, päätettiin odottaa. Kurkkuun kurkittiin sen verran, mitä sinne näki ja nielu näytti ihan siistiltä. Sen sijaan Inton kitalaessa näkyi kaksi punaista jälkeä, joiden perusteella ajateltiin, että sitä on saattanut purra joku ötökkä sinne kitalakeen. Illan ja yön aikana tilanne sitten onneksi rauhoittui ja keskiviikkona Into alkoi olla jo ihan normaali. Onneksi!

Keskiviikkona painajasmainen tiistai oli sitten jo historiaa ja suuntasimme Pian kanssa Keuruulle tokoilemaan Katjan kaveriksi. Treenipaikkana oli komea ruohokenttä ja tilaa ruhtinaallisesti. Sää oli tosi kuuma, eli aika raskaat olosuhteet.

Ensin otettiin paikallamakuu, jossa ei ongelmia. Yksittäin Into teki tuttua settiä. Aloitettiin idarilla, jossa pamahtikin käsille sitten tosi kiva uusi ongelma, Into meni seisomisessa maahan! Hienoa... Pienen hinkuttamisen jälkeen tämä saatiin onnistumaan jotenkin, mutta tosi kiva, kun tässä vaiheessa tulee vielä uusiakin ongelmia, ikään kuin niissä olemassa olevissa ei jo olisi tarpeeksi. Ruutuun meni hyvin, samoin loppuosa oli OK. Ohjattu tehtiin niin, että kapula oli tosi lähellä idarin merkkejä ja sinne merkillehän se Into sitten meni, korjasi itse kapulalle, mutta ei vaan voinut ottaa. Uusinnalla OK. Tunnari oli muistaakseni ihan hyvä. Ei ihan nappitreenit, mutta toki jotain hyvääkin.

Torstaina olikin sitten rankan viikon rankin treenipäivä. Aamulla heti yhdeksältä tokoiltiin Tesomalla. Nyt Into osasi idarissa seistä, mutta ei istua. ARGH!!! Muuten taisi mennä ihan hyvin, ruutu oli OK, samoin ohjattu ja tunnari. Seuraamista tein ihan vaan namiavulla ja kaukoista otettiin pari ensimmäistä vaihtoa, jotka ihan OK. Lopuksi paikallaolo ja siinäkään ei ongelmia.

Tokotreeneistä siirryttiin sitten suoraan hakumetsään. Oli kuuma, siis aivan älyttömän kuuma. Intolle neljä pistoa ja maalimies kaikilla. Ekalla pistolla sähelsi kääntymällä ensin väärään suuntaan ja sitten lähtemällä ihan vinoon, josta käskin takaisin, kolmannella yrittämällä sitten löytyi yhteinen sävel ja oikea suunta. Kakkosellakin kääntyi liian aikaisin aluetta eteenpäin, mutta korjasi itse ja maalimies löytyi. Kolmonen ja nelonen ihan OK. Oli koirallekin aika rankkaa, vaikka ei edes ollut pitkä harjoitus. Maasto oli aika mäkistä, eli sekin lisäsi rasittavuutta. Hyvin Into jaksoi, mutta ei sen vauhti ihan sellaista ollut kuin yleensä, mikä ei tosin välttämättä ole ollenkaan huono asia.

Sitten kotiin vähän huilimaan ja illalla Teivoon vieraaseen porukkaan tokoilemaan. Paikallaolot meillä lähinnä siis oli mielessä. Ensin otettiinkin makuu, jossa Into ei ekalla käskyllä laittanut päätä maahan, uusinnalla OK. Muuten hyvä makuu. Toisessa setissä tehtiin lyhyt istuminen ja makuu, näissä ei ongelmia. Lisäksi tein vähän Inton kanssa seuraamista ja muutaman merkin.

Vielä myöhemmin illalla meillä oli tapaaminen SM-joukkueen kanssa. Ensin ajattelin, että en ota Intolla enää mitään, mutta päädyin sitten kuitenkin treenailemaan. Tehtiin tunnari, joka oli ihan hyvä. Yksi ruudun paikanhaku läheltä, oikein hyvin. Luoksetulossa oli taas vähän liikaa vauhtia ja seisominen valui. Kiertämisen kautta muutama seisominen, mutta ei kauhean hyviä nekään. Lisäksi jotain yksittäisiä kaukokikkailuja.

Kaukoja on hinkattu kotipihassa koko viikko, mutta ne ovat tällä hetkellä ihan levällään. SM-kisojen liikejärjestystä katsellessa en tiennyt, että olisinko itkenyt vai nauranut, kun näin, että yhdessä kehässä on ohjattu, tunnari ja kaukot. Meidän "lemppariliikkeet" kaikki siis samassa nipussa. No, sittenpähän ovat ohi.

Iltapäivällä lähdetään sitten kohti Imatraa. Jännää. Sen verran on ollut näitä vastoinkäymisiä viime viikkoina, että olen ihan aidosti onnellinen jo siitäkin, että päästään ylipäätään kisaamaan. Mutta kivahan se olisi onnistuakin. Peukkuja saa pitää!