Rankan viikon päätteeksi sitten vielä monellakin tapaa varsin rankka viikonloppu. Oltiin siis tokon SM-kisoissa Imatralla. Reissuun lähdettiin jo perjantaina iltapäivästä ja aika täyteen tupatussa Volvossa reissasivat minun, Inton ja Luun lisäksi Pia ja Tupla ja Anne ja Metku-pentu. Vähän ahdasta oli, mutta mahduttiin kuitenkin kaikki kyytiin ja perillekin päästiin.

Lauantai valkeni sääennusteen mukaisesti sateisena ja aika kylmänäkin. Onneksi sade ei kuitenkaan nyt ihan kaatosateeksi yltynyt ja kenttäkin pysyi sateesta huolimatta tosi hyvänä.

Into starttasi EVL:ssä lähtölistan mukaan kolmantenatoista, eli olisimme kolmannessa paikallaoloryhmässä ekoina. Onneksi olin ajoissa paikalla, sillä joku puuttui välistä ja me olimmekin sitten toisen ryhmän viimeisinä. Vähän tuli hätäinen lähtö kehään, mutta enpä yleensäkään paikallaoloja varten virittele mitenkään, eli sinänsä ei ongelmaa. Istuminen ja makuu menivät molemmat hyvin ja niistä kympit kummastakin.

Seuraavassa kehässä oli seuraaminen ja ruutu. Seuraamiskaavio oli piiiiiiitkä. Siis todella piiiiiiitkä. Tuntui, ettei se lopu ikinä. Into teki ihan kivan seuraamisen, juoksussa tuli ainakin yksi pompahdus ja hitaassa oli hetkittäin turhan tiivis, mutta olin ihan tyytyväinen. Pisteitä saatiin 8,5. Sitten se ruutu. Ruutu oli ihan siellä kulmassa ja sekä takana että pitkällä sivulla oli tosi paljon ihmisiä. Useilla koirilla jo ennen meitä oli ollut ongelmia ruudun kanssa, monet olivat kurvanneet kehästä uloskin. Into meni ihan hyvin merkille ja lähti myös hyvin ruutua kohti. Melkein jo huokaisin helpotuksesta, mutta sitten se menikin ruudun viereen ja omasta mielestään oli ruudussa, koska ei lähtenyt itsenäisesti korjaamaan. Annoin uuden ruutu-käskyn ja Into siirtyi ruudun taakse ja meni siellä maahan. Se oli sitten siinä, ruudusta 0. Kyllä otti päähän ja raskaasti. Tiesin heti, että peli on menetetty sunnuntaita ajatellen. Jotenkin sain kuitenkin itseni koottua ja tsempattua seuraavaan kehään, jonne jouduinkin sitten jo heti samoin tein (EVL:n suoritukset ruuhkautuivat tuohon ekaan kehään ja muihin pääsi/joutui sitten melkein suoraan).

Toinen kehä oli sitten tietenkin se meidän "vahva" kehä, jota etukäteen pelkäsin. Vaan turhaan. Into oli aivan super. Ensin oli tunnari, oma taisi olla minusta katsoen toinen vasemmalta, Into lähti haistelemaan oikealta, tsekkasi yksitellen, nappasi oman ja palautti laukalla. Tästä peräti kymppi! Kaukot ovat meillä tällä hetkellä vähän levällään, kun niitä on vähän fiksailtu ja projekti on vielä vähän kesken. Into teki kuitenkin ihan tosi hyvät kaukot, siitä ysi. Ohjattukin oli mallikas melkein loppuun asti, mutta sitten pieni pirulainen tarrasi kiinni kapulaan ja jouduin antamaan toisen irrotus-käskyn. Ohjatusta kasi. Tämä kehä meni aivan yläkanttiin odotuksiin nähden.

Viimeisessä kehässä oli sitten idari, jossa Into teki kaikki asennot. Siitä pisteitä yhdeksän. Luoksetulokin oli Inton luoksetuloksi varsin hyvä, ensin saimme ysin, mutta hetken mietittyään tuomari päätti jostain syystä muuttaa pisteet ja saimmekin 8,5. Viimeinen liike oli hyppynouto, jossa en itse nähnyt mitään virhettä, tuomari vissiin näki ja ysi siitäkin.

Kaikkiaan saimme 253,5 pistettä. Sunnuntaille päästäkseen olisi pitänyt saada jotain 280 pisteen luokkaa. Into oli sitä hemmetin ruutua lukuunottamatta ihan tosi hieno ja kun ruutu on meillä ollut vielä varsin varma kisaliike, oli pettymys kyllä ihan valtava. Se oli kuitenkin niin lähellä, mutta sitten taas niin kaukana. Harmitti ja harmittaa siis vietävästi vieläkin.

Sunnuntaina saatiinkin sitten olla ihan turistifiilingillä. Ja mikäs siinä oli katsellessa toinen toistaan hienompia suorituksia. Luvattu hellekin tuli ajallaan, eli sääkin suosi. Jyvät erottuivat tässäkin kilpailussa akanoista, onnittelut mestaruuden upealla suorituksilla vieneille Katjalle ja Zenille, onnea Jessicalle ja Katlalle todella ansaitusta hopeasta!

Kotimatka saatiin tehdä sitten vieläkin ahtaammassa autossa, kun Pia ja Tupla saivat kotiinviemisiksi kasan palkintoja joukkuesuomenmestaruuden kunniaksi. Hyvin kuitenkin mahduttiin tälläkin kertaa ja kotona oltiin jo ihan inhimilliseen aikaankin. Kiitos Pialle ja Annelle matkaseurasta!