Sunnuntaina aamupäivästä hakuiltiin Ylöjärvellä. Intolle suunnittelin kuuden piston treenin aloittaen oikealta; tyhjä, löytö, löytö, tyhjä, löytö, löytö. No, ei mennyt ihan kuin elokuvissa tälläkään kertaa, mutta nyt ei voi syyttää Intoa eikä oikein minuakaan.

Piti siis aloittaa oikealta tyhjällä. Sieltä puolen tuuli aika voimakkaasti ja Into "tiesi" jo keskilinjalla, että eihän siellä ketään ole. Ekalla lähetyksellä yritti roiskaista 180 astetta ympäri ja toisella puolelle aluetta, toisella tarjosi sellaista kymmenen metrin minipistoa, kolmannella yrittämällä sitten tajusi, että ehkä se on pisto on pakko tehdä ja tekikin oikein nätin tyhjä. Kaksi seuraavaa pistoa myös hyvin, suorat pistot ja nopeat löydöt.

Sitten kun olin lähettämässä vasemmalle sille tyhjälle, meni alueen poikki ryhmä sauvakävelijöitä (ja melkein talloivat toisella puolella jo piilossa olleen Pian mennessään). Into lähti tyhjälle tosi hyvin, kääntyi hienosti oikeaan suuntaan ja katosi. Ampui siis se siliän tien jonnekin Indokiinaan ja vaikka alue oli tosi aukeaa, ei sitä näkynyt eikä kuulunut missään. Aikani huutelin ja sitten se tuli vasemmasta etukulmasta. Sen on pitänyt kiertää tosi kaukaa, koska aluetta tosiaan näkee varsin pitkälle.

Uusi yritys, taas lähti hienosti ja kääntyi mallikkaasti oikeaan suuntaan. Ja katosi. Taas huutelua ja nyt koira ilmaantui vasemmasta takakulmasta, eli siis sentään oikeasta suunnasta. Onhan Intolla ollut aina tapana tehdä aika laajoja pistoja, mutta nämä nyt olivat jo ihan omaa sarjaansa. Vähän asiaa ihmettelin, mutta ei muuta kuin eteenpäin. Piti lähettämäni oikealle (sinne minne ne sauvakävelijätkin menivät), mutta siellä pyörikin joku marjastaja alueella, juuri siinä kulki keskilinjan suuntaisesti edestakaisin. Kolmesti. Saatoin Inton ihan lähelle piiloa, jotta saatiin maalimies pois alueelta.

Sitten viimeinen sinne vasemmalle ja taas lähti koira ties minne, tuli sentään takaisin ja löysi maalimiehenkin.

Siellä, minne Into aina katosi on soramonttu ja sen on pakko olla juoksennellut siellä soramonttua edestakaisin, muuten olisimme kyllä nähneet sen. Kun treenin jälkeen jäähdyttelin Intoa siinä tiellä, näin kun sieltä montulta tuli ryhmä ihmisiä, eli todennäköisesti siellä siis oli joku ja Into sen vuoksi sitten irtosi aina sinne.

Mutta Into oli ihan hyvä tänään, olosuhteet nyt sattuivat vaan olemaan vähän haastavat. Ja hyvin se jaksaa juosta, vauhti ei hiipunut missään vaiheessa, vaikka juoksenteli kyllä ihan koko rahalla :)

Hakuilujen jälkeen tein vielä reilun tunnin lenkin Svanten ja Inton kanssa siellä varsin mäkisissä maastoissa. Oli kyllä kohtuullisen rankkaa itsellekin, hiki virtasi oikein kunnolla. Koirillekin hyvää treeniä ja ennen kaikkea mukavaa vaihtelua päästä lenkkeilemään vähän uusiin maastoihin.