Tiistai oli varsin jännittävä ja vähän pelottavakin päivä, sillä iltapäivästä suuntasin Svanten kanssa eläinlääkäriin ajatuksena selvittää sen hieronnassa vaivanneen etujalan tilanne.

Eläinlääkäri totesi heti kopeloidessa, että sitä vasenta etujalkaa Svante jännittää jonkin verran. Se tuntui käteen myös lämpimämmältä kuin toinen. Biceps-jänne oli myös paksuuntunut. Svanten molemmat kyynärät ja olat kuvatiin varmuuden vuoksi. Kyynärnivelet olivat priimassa kunnossa, toisessa olkanivelessä näkyi ihan mikroskooppisen pieni muutos. Niin pieni, että varoiksi otettiin toinen kuvakin, että nähtäisiin varmemmin. Tämä oli niin pieni ja sellaisessa paikassa, ettei pitäisi vaivata koiraa mitenkään. Todennäköisesti iän ja käytön mukanaan tuomaa ja siihen nähden varsin vaatimaton muutos. Luuston osalta kaikki siis (onneksi!) kunnossa. Diagnoosiksi saatiin sitten sen biceps-jänteen tulehdus, joka on todennäköisesti rasitusperäinen vamma. Hoitona kipulääkettä ja lepoa. Kolmen viikon totaalilepo edessä (apua!). Mutta voi miten hyviä uutisia, olen niiiiin helpottunut!!!

Illan agitreeneihin saikin sitten lähteä kevein mielin. Svantella oli kaikki hyvin ja Into sai luvan olla ihan huonokin, kun se oli maanantaina niin hyvä :). Mutta ihan hyvin meni nytkin. Ei mitään jumipaikkoja tai isoja ongelmia. Päästiin pitkää rataa varsin pitkälti ihan virheittäkin ja sitten vaan kokeiltiin joihinkin kohtiin vähän erilaisia ohjauksia. Vain yhden sellaisen into-käännöksen Into teki, jossa se siis ampaisi suoraan edessä olevan putken sijaan 90 astetta oikealle ja kepeille oikein sisään jyrkästä avokulmasta. Mutta oikein pätevää tekemistä muuten.