Loppuviikko kului varsin vauhdikkaissa merkeissä. Keskiviikkona agiliidettiin valmennusryhmän treeneissä vähän normaalia isommalla porukalla. Tehtiin kisanomaista ratatreeniä. Into oli varsin kiva. Ekalla kiekalla saatiin peräti nolla aikaiseksi, toisella yrittämällä kämmäsin itse alussa Inton putkeen aan sijasta. Kolmas kiekka tuotti yhden hämärästi pudonneen riman, muuten taas hyvä veto. Hinkkausaika käytettiin radan alkuun, jota olin tehnyt valssilla. Kokeilin siihen ihmisnuolta ja sekin toimi kyllä mainiosti. Kivat treenit!

Torstaina tokoiltiin Tullilla Annen ja Anun kanssa. Into sössi ainakin tunnarin.Oli ihan väärällä mielialalla liikenteessä, meni vaan ja otti jonkun. Uusinnalla sentään hyvä. Sitten testattiin vähän sitä uutta idaria, mikä oli aika haastavaa, kun kumpikaan emme Annen kanssa tienneet, että miten se oikein menee. Into sotkia asentoja ihan huolella, tosin itsekin käskyttelin mitä sattuu. Ennen seuraavaa kokeilua pitänee lukea ne säännöt... Ruutu ihan OK, paikanhauissa vaan pyörähteli ja tarjoili temppuja. Kaukoja tehtiin niin, että Anu ja Anne häiriköivät, ensin taas paineistui, mutta pystyi sitten keskittymäänkin.

Lauantaina kiidin heti aamusta jumpalle ja sieltä sitten suoraan hakutreeneihin (vähän myöhässä tietenkin). Intolle oli tarkoitus tehdä treeni, jossa maalimiehet löytyvät vähän aluetta eteenpäin, mutta tämä tyssäsi heti ensimmäiseen pistoon, kun Into sinkoili taas ihan mihin sattuu ja kääntyi aina väärään suuntaan. Ei kun koira autoon. Muiden treenattua otin Intolle sitten vain etukulmat niin, että ensimmäinen näyttäytyi ja toinen valmiina. Näissä ei ongelmia.

Hakutreeneistä äkkiä kotiin ja sitten agikisoihin Hervantaan. Siinä kotona käydessä ehdin sitten polttamaan kätenikin ruokaa laittaessani. Voin sanoa, että oli muuten kipeä. Kisapaikalla olin puoli tuntia ennen arvioitua alkamisaikaa ja autosta ulos könytessäni huomasin, että siellähän on maksiohjaajat tutustumassa rataan. Juoksin paniikissa suoraan radalle ja tein varsin pikaisen rataantutustumisen (en voinut käyttää koko aikaa, sillä Into starttasi ihan alussa ja pakko sitäkin oli edes vähän ehtiä liikuttamaan) ja hain koiran. Sen nyt tietää, että mitä tuollaisesta sitten seuraa. Unohdin radan ja olin viemässä koiraa aivan väärän suuntaan ja Into hyppäsi yhden hypyn väärin päin. Äh. Toiseen rataan yritin sitten keskittyä paremmin, mutta siinä suora putki koitui kohtaloksi ja Into ampaisi sieltä pihalle kuin tykin suusta ja ehti suorittamaan yhden ylimääräisen esteen. Muuten ihan jees suoritus.

Lauantailta ei siis jäänyt käteen kuin aimo annos ketutusta, pari hyllyä ja palovamma.

Sunnuntaina olikin vähän rauhallisempi päivä. Vain Saiman ratsastuskisat ja sitten taas omat agilitykisat. Saiman kisat menivät ihan hyvin, sijoittui kolmanneksi. Itse menin kisapaikalle nyt hyvissä ajoin välttääkseni lauantain katastrofaalisen alun, mutta sunnuntaina oltiinkin ennemmin jäljessä kuin edellä aikataulua. Ensin oli agilityrata, jonka alkua jännäsin aika tavalla, mutta hyvin Into kääntyi. Puomin kulma oli vähän kinkkinen, mutta oletin, että Into osaa korjata itse (yleensä aika hyvin osaa), vaan ei olisi pitänyt olettaa. Into tuli puomille huonossa kulmassa ja kynti osan ylösnousua vain oikean puolen jaloilla. Hienosti kuitenkin taisteli itsensä puomille. Itse olin tosi huono puomin jälkeisissä kuvioissa ja päästin Inton turhaa valumaan, mutta selvittiin kuitenkin nollalla maaliin!

Hyppäri näytti profiililtaan sellaiselta, että heitin hanskat tiskiin jo tutustumisessa.  Kaksi suoraa putkea ja muutenkin aika väljää; ei mitään toivoa Inton kanssa. Alussa oli okseri toisena esteenä, siinä en uskaltanut riman pelossa pahemmin kääntää vaan annoin hypätä pitkäksi, sen seurauksena hyppäsi sitten seuraavankin toiseen suuntaan tosi pitkäksi, mutta pysyttiin kuitenkin raiteilla. Aurinko oli juuri laskemassa ja häikäisi tosi inhottavasti silmiin. Inton ollessa ensimmäisessä suorassa putkessa en nähnyt yhtään, että missä se seuraava hyppy (tai edes koira sen putkesta ulos tullessa) on, huusin vain hyppy, hyppy ja toivoin parasta. Sitten näin, että Into sinkoaa sinne seuraavaan putkeen ja oletin, että olemme vielä radalla. Otin seuraavien hyppyjen takaa vastaan ja päästiin valsseihin, jotka taas venyivät ihan hirveiksi. Pituudelle Into tuli tosi vinosti, mutta haki hienosti, samoin kepit. Lopussa jäi vielä yksi valssi tekemättä, kun vähän liukastuin, mutta sain kuin sainkin Inton yli viimeisestäkin hypystä ja näin toinenkin nolla! Kauheaa kaarrottamista ja huonoa ja myöhässä olevaa ohjausta, mutta selvittiin kuin selvittiinkin.

Tässä Inton radat
Agilityrata (0, sij. 2.)
Hyppyrata (0, sij. 3.)

Ihan onnistunut agipäivä siis. Inton kanssa on tällä hetkellä aika kiva mennä agilitya. Se sellainen järjetön sinkoilu on vähentynyt ja meno tuntuu hetkittäin jo ihan agilitylta. Pientä paniikkia on koko ajan ilmassa ja itse olen jatkuvasti myöhässä, mutta toivottavasti suunta on tältäkin osin ylöspäin.

Niin, ne muumimukit. Niitä saatiin taas pari palkinnoiksi. Räpeltelyistä huolimatta onnistuimme hilaamaan Inton kanssa itsemme molemmilla radoilla palkinnoille, agiradalla tulimme toisiksi ja hyppärillä kolmansiksi. Anu ja Nipsu tempoivat taas pari 0-voitot ja Nipsulla on arvokisanollat yhtä vaille kasassa. Aika jäätävää menoa!