Sunnuntaina kisattiin vaihteeksi taas agilityssa. Tällä kertaa ei tarvinnut reissata Nokiaa pidemmälle, siellä meille oli Inton kanssa ohjelmassa kolme rataa; hyppäri ja kaksi agilityrataa.

Hyppärillä sain vedettyä Inton mystisesti yhden hypyn ohi. Olin mielestäni tekemässä ihan valssia, mutta jonkun liikkeen sitten varmaan tein ja sain Inton tunkemaan minun ja sen hypyn välistä ja hyppäämään sen väärään suuntaan. Tero oli ottanut meidän radan videolle ja siitä katsoen näytti, että Into tulkitsi ohjaukseni pakkovalssiksi. Pakko myöntää, että oikeasti yrittämällä en moista onnistuisi kyllä varmaan tekemään.

Ensimmäinen agirata oli meiltä varsin onnistunut. Itse vain jäädyin kahden peräkkäisen putken kanssa, enkä ehtinyt tekemään kaavailemaani persjättöä ja blondina menetin sitten pelin siinä. Into kiersi muurin kertaalleen ympäri, siitä kielto ja radalta siten tulokseksi vitonen.

Toinenkin agirata meni aika kivasti, kunnes... Onnistuin sössimään yhden takaakierron niin, että Into kiersi sitten koko esteen ja suoritti sen sitten epätoivoisten korjausyritysteni jälkeen väärään suuntaan. Muuten tämäkin ihan jo sinne päin.

Tuloksellisesti siis varsin masentavaa sarjaa (hyl, 5, hyl), mutta tuntuman puolesta ihan kivaa menoa. Virheistä huolimatta tuntui siltä, että olimme Inton kanssa samalla radalla ja sain monia aika kinkkisiäkin kohtia onnistumaan varsin hyvin. Varovaisesti voisi olla sitä mieltä, että agilityjuna on löytämässä raiteilleen. Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu, kohta voi tietty olla taas toisin...

Agilitykisoista ehdin hetkeksi kotiin hengähtämään ja syömään ja sitten pitikin kiitää kohti Hervantaa tokoilemaan Annen ja Lotan kanssa. Into taisi tehdä melkein kaikkea. Luoksetulossa stopit venyivät ja ekalla kerralla ei mennyt maahan, vaan jäi seisomaan, muita varsinaisia virheitä ei tule mieleen. Merkit olivat vähän tahmeita ja ainahan kaikkea pientä ja isompaakin viilaamista löytyy, mutta ihan kivan tuntuista menoa kuitenkin.