Tiistai-iltana otettiin suunta Mouhijärvelle. Tosin ensin kävin jumpalla. Ei ihan ideaalitilanne lähteä treenaamaan agia suorilta jumpan jälkeen, mutta aikataulut nyt on mitä on, joten silloin on mentävä kun vaan jotenkin ehtii. Nyt olen sentään jo oppinut varaaman vähän evästä matkalle, muuten meinaa agitreeneissä tulla noutaja.

Treenit veti tällä kertaa Marko. Radalla ei kuulemma ollut mitään teemaa, mutta aika monta hyppyä kierrettiin takaa ja kepitkin mentiin ties kuinka monta kertaa. Mutta ei siis teemaa :). Into oli varsin pätevä. Tehtiin varmaan meidän Mouhijärvi-ennätys ja päästii ekaa rataa ekalla yrittämällä 21 estettä. 20. este oli kepit ja keppien aikana en muistanut ollenkaan, että mikä oli seuraava este. Sain kuitenkin vielä langanpäästä kiinni ja yksi este selvittiin, mutta sitten päästin Inton liian aikaisin irti kun piti mennä putken takimmaiseen päähän. Tosin sen kyseisen putken jälkeinen hyppy olikin sitten hankala, eli siihen oltaisiin kosahdettu joka tapauksessa. Siitäkin kyllä sitten uudella, vähän harkitummalla ohjaussuunnitelmalla selvittiin.

Yhtä niistopersjättöä myös hierottiin paremmaksi. Siis minun tekemistäni lähinnä. Jään herkästi seisoskelemaan kun jo pitäisi mennä. Toisaalta tässä niiston jälkeinen takaakierto saatiin taas jouhevammaksi kun vaan lähetin ja annoin Inton hoitaa homman.

Taidan toistaa itseäni, mutta juuri nyt agi tuntuu Inton kanssa tosi kivalta. Sen verran pohjalla on aina välillä oltu, että osaan kyllä ihan oikeasti ja aidosti iloita ja nauttia tästä. Eiköhän niitä pohjakosketuksiakin vielä tule. Nyt kuitenkin tietää, että kyllä me jotain osataankin. Ja koko ajan toivottavasti opitaan lisää.

Svante on ollut nyt pari viikkoa levossa. Viikko olisi vielä lusittavana. Voin sanoa, että tulee olemaan pitkä viikko! Svante on kuin ilmapallo odottamassa puhkaisijaansa. Minun ei tarvitse kotona kuin vilkaista sitä, niin häntä ja koko koira heiluu. Jos sanon sen nimen, keräilee se suuhunsa kaiken ympäriltään löytämänsä ja viskelee tavaroita ympäriinsä tai yrittää kiivetä olkapäälleni kumisaapas tmv. suussa. Irti sitä ei voi päästää ollenkaan, menee heti niin hirveää vauhtia, että siinä saa biceps-jänne kyytiä. Mitään aktivointeja tai temppujakaan ei oikein uskalla tehdä, kun Svante on niin tohkeissaan, että tekee kaiken sitten heti ihan täysillä ja vähän yli. Ja biceps-jänne kiittää. Jotenkin tosi vaikea uskoa ja tajuta, että se täyttää seuraavaksi yhdeksän vuotta, jo tammikuussa. Ikä ei todellakaan vielä paina. Suupielet ovat vähän harmaantuneet, mutta muuten se on kyllä sama Svante kuin nuorempanakin.