Tämä blogin pito nimittäin. Ei oikein jaksaisi, ehtisti eikä viitsiskään.

No, kaikenlaista on taas touhuttu. Tokoiltu on pääasiallisesti omalla pihalla, mutta pariin otteeseen myös kimppatokoissakin. Valmennusringin talvikausi alkoi viime viikolla. Treeniaika ei ole ihan paras mahdollinen (perjantai-ilta klo 20-22), mutta ehkä sitäkin alkaa arvostaa, kun illat pimenevät ja räntää sataa. Viime perjantaina oltiin ekan kerran treenailemassa ja ihan kivaa oli. Tokossa mennään samaa vanhaa rataa, ei isompia katastrofeja eikä yllätyksiä suuntaan tai toiseen.

Lauantaina oltiin Inton kanssa Turussa agilitykisoissa. Sieltä ei paljoa jäänyt käteen, pari hyllyä ja yksi vitonen. Huonoja ratoja kaikki, tuntui että mikään ei onnistu. Viimeinen varsinkin oli ihan katastrofi, Into vaan ryntäili eikä kuunnellut ollenkaan. Sellainen se ei olekaan vähään aikaan ollut.

Tämä viikko on otettu vähän rauhallisemmin, kun olen itse antibioottikuurilla (poskiontelo- ja korvatulehdus). Tiistain Mouhijärvi-treenit jätin kokonaan väliin, keskiviikon valmennusryhmän harjoituksissa sentään oltiin. Keskiviikkona olikin vähän erilaiset treenit Samun vetäminä. Toisessa päässä kenttää oli lyhyt radanpätkä, joka mentiin ensin ilman koiraa ja sitten koiran kanssa. Molemmat kellotettiin ja sitten verrattiin aikoja. Into teki epätavallisen hitaat kontaktit, muuten osuttiin ajallisesti varsin lähelle.

Toisessa päässä oli sitten sellainen kierto-harjoitus, jossa oli vähän kuin ympyrässä hyppyjä vähän eri kulmissa ja sitten keskellä pituuden keppi. Jokaisen hypyn jälkeen piti käydä kiertämässä se keskellä ollut keppi. Ekat hypyt mentiin suoraan ja lopussa sitten ihan puhtaina takaakiertoina. Tämä oli Inton kanssa hankalaa. Ensinnäkin se kuumeni aika tavalla, rauhoittui kyllä sitten ja pystyi keskittymään. Itse hukkasin hyppyjen kulmat ja vein Intoa miten sattuu ja Into taas lipesi tosi herkästi väärälle hypylle, jos erehdyin yhtään levittämään kättäni. Saatiin sitten kevyen hinkutuksen jälkeen onnistumaan molemmat suunnat, mutta yllättävän vaikeaa se oli.

Keskiviikon agitreenien jälkeen iski sitten vielä kaiken kukkuraksi karmea kurkkukipua (päällä olevasta antibioottikuurista huolimatta) ja olo on tällä hetkellä kohtuullisen kamala. Sunnuntaina olisi tokokisat, saa nähdä miten siinä käy, valmistautuminen on taas mennyt vähän vasemmalla kädellä...

Ai niin. Svanten selkäkuvat käväisivät Aistissa katsottavina ja kaikki on kunnossa. Svanten selkä on harvinaisen kaunis ja siisti. Kaikki hyvin siis sillä rintamalla. Svanten pakkolepokin on jo päättynyt ja ollaan siinäkin suhteessa päästy taas normaaliin rytmiin, mikä on varsin mukavaa.