Taas oli mukava vapaa viikonloppu.
Lauantaina lähdin heti aamusta jumpalle ja sieltä tullessa pysähdyin Pirkkahallille tokoilemaan Inton kanssa. Tehtiin kaukoja taas niin, että vapauttelin minulla olevaan leluun ja välillä taas tein ihan kisanomaisesti. Vähän ahdistui, kun takaa meni auto, mutta pystyi kuitenkin tekemään. Nyt pitää vaan varioida tätä hommaa vielä lisää ja enemmän.
Luoksetulo stoppiin ja siitä vauhtiluoksetulona loppuun. Ruudussa oli palkka valmiina, toinen tyhjään. Loppukävelynkin tein. Huutelin itse käskyä ja kääntelin päätä. Vähän Into nyki, mutta pysyi. Palkkasin ruutuun.
Ohjatussa heittelin taas kapulat (tällä päästään edes vähän samaan tilaan kuin liikkurin kanssa). Edelleen merkki voisi olla voimakkaampi, mutta meni kuitenkin. Annoin hakea molemmat puolet (oikea oli pahasti sellaisen lumikökön takana, mutta hienosti Into sen sieltä nosti) ja väliin aina pelkkää merkkiä.
Tunnarikin tehtiin. Laitoin varmaan kymmenen kapulaa ja Into joutui etsimään aika kauan. Parin kohdalla suu vähän aukesi, mutta ei koskenut ja oma tuli sitten varmasti.
Svantekin pääsi vähän puuhastelemaan. Se sai taas kerätä kaikki merkit minulle ja oli kovin tohkeissaan. Tosin sitten Svante vähän hämääntyi kun ruudussa ei ollutkaan nauhaa. On siis jo oppinut, että merkkien jälkeen minulle tuodaan se nauha. Nyt en ollut laiskana laittanut nauhaa ollenkaan, joten Svante etsiskeli sitä ihan turhaan.
Lauantai-iltana oltiin viettämässä isän syntymäpäiviä ja Saima näytti, kuinka Nipsu osaa mennä hi-taas-ti. Odottavien äitien kun ei parane hötkyillä, mutta leikkiä tekee silti mieli. Saima on sitten opettanut Nipsun menemään heitetylle lelulle hitaasti. Naurettiin aivan vedet silmissä tuolle Nipsun hiipimiselle. Viikon päästä alkaakin sitten olla jo h-hetki ja pentujen syntymä käsillä, aika jännää!
Sunnuntaina heräsin kurkkukipuisena, eli sunnuntaista tulikin sitten ihan totaalinen lepopäivä.
Kommentit