Mistä tietää, että Kati on lomalla? No siitä, että ulkona tulee räntää vaakatasossa. No, onneksi sitä ei ihan koko päivää tullut, lähinnä sen aikaa kun oltiin Anun kanssa tokoilemassa.

Taas Pirkkahallilla, tilaa oli ja kenttä hyvä. Sää ei tosiaan varsinaisesti suosinut, mutta ei me niin pienistä lannistuta.

Svantekin oli päässyt mukaan ja sai tehdä aluksi vähän seuraamista, uuden idarin, metallinoudon ja kaukoja. Seuraaminen oli itseasiassa ihan kivan tuntuista. Svante on vähän sellainen belgimäinen, sille ei ole ikinä tarvinnut pahemmin seuraamista opettaa, sen mielestä on vaan hienoa, kun saa kulkea lähellä :). Idarissa se jostain syystä halusi koko ajan istua, mutta pienen muistuttelun jälkeen löytyi hienosti kaikki asennot. Metallista Svante ei vieläkään tykkää, noutaa toki, mutta kalisuttelee. Kaukojen tekniikka on ihan unohtunut, tosin en itsekään ihan varmaksi muista kaikkia Svanten käskyjä ja käsimerkkejä. Mutta kivaa oli ja Svante niin taitava ja tohkeissaan!

Into aloitti idarilla. Järjestys taisi olla maa-istu-sei tai jotain sinne päin... Ensimmäisellä yrittämällä Into reagoi liikkurin käskyyn. Sitten seurattiin pari kertaa edestakaisin. Uusinnalla saatiin onnistumaan ja asennotkin oikein. Tunnarissa tarkisti rivin pariin kertaan, mutta ei koskenut vääriin, ihan OK siis.

Ohjatussa taas molemmat suunnat ja ei ongelmia. Jes, tämä tuntuisi nyt löytyneen takaisin. Erikseen sitten vielä vinoista heitoista suoraan tuloa. Nämä Into hakee kyllä tosi herkästi kontaktin kautta. Tulee siis sen verran kiinni, että kapula koskee minuun ja siitä selvästi hakee oikean paikan. Toisaalta en haluaisi näistä ihan hirveästi nillittää, ettei taas ala liikaa miettiä sitä oikeaa paikkaa ja hidastelle sen takia.

Ruudussa oli taas palkka valmiina pienessä sohjoon potkitussa montussa ja sinnehän Into upposi hienosti, palkkaa ei havainnut, ennen kuin siitä erikseen kerroin. Se on kyllä ihan oikeasti vähän yksinkertainen tuon ruudun palkan(kin) kanssa. Vaikka se melkein aina on siellä, niin ei Into sitä mitenkään etsi, ellei ihan silmille hyppää. Saatta joskus jopa seistä melkein päällä ja vasta kun sanon, että siellä se on, alkaa katsella ympärilleen. Hassu otus.

Toisella nopealla kiekalla Into teki luoksetulon stoppiin ja siitä vauhtipalkalle ja sitten niitä kaukoja. Kaukoissa täytyy nyt kyllä miettiä uutta lähestymistapaa, jotenkin tuntuu, että emme etene ollenkaan. Melkein päin vastoin. Läheltä tai muuten rennossa tilanteessa tekee tosi hienosti, mutta ihan kaukokaukoissa on sitten vähän ahdistunut ja tahmea. Tai sitten pitää vaan luottaa, että kyllä ne sieltä vielä tulee.

Svantekin pääsi vielä lopuksi moikkaamaan bestistään Tuittua ja hoitamaan oman hommansa, eli keräämään ruutumerkit ja nauhan. Siinäkin se on erittäin pätevä.