Maanantai toivuttiin (lähinnä ohjaajalle) rankasta viikonlopusta. Työpäiväkin venyi taas sen verran pitkäksi, että eipä siinä olisi kauheita ehdittykään. Ihan pienesti tokoiltiin pihassa ja tiellä liukkaudessa. Seuraamisessa tehtiin aika paljon juoksua, jossa Into ei tietenkään edes harkinnut pomppimista. Jääviä sikin sokin, ihan OK. Jokunen kaukojen vaihto ja vähän pelkkää merkkiä. Sellaista pientä höntsäilyä.

Tiistainakin meni töissä aika pitkään ja agilitytreeneihin tulikin sitten ihan hirveä kiire. Väsyneenä ja nälkäisenä ja kiireellä treeneihin. Ei mikään varsinainen menestysresepti siis. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi treenit menivät aika hyvin. Rata oli aika nopea ja tavallaan suoraviivainenkin, juosta siis sai. Into kulki taas oikein kivasti. Se tuli mukaan ohjauksiin ja oli hienosti kuulolla, niinkin hienosti, että kun se kerran livahti vahingossa suoraan putkeen ja karjaisin "Into!", teki se u-käännöksen siellä putkessa ja tuli samaa reittiä takaisin. Lopun takaaleikkaukset eivät olleet todellakaan kauniita, mutta niistäkin selvittiin. Alussa otettiin aikaa kolmelta ensimmäiseltä esteeltä. Verrattiin, että onko kakkosesteen kierrättäminen nopeampi lyhyemmän vai pidemmän kautta. Itse tein lyhyemmän reitin niistopersjätöllä ja pidemmän pakkovalssilla. Molemmat onnistuivat ohjauksellisesti hyvin, niisto oli vajaan kaksi kymmenystä nopeampi. Into on niistoissa nopea, jos vaan osaan kääntää.

Oli taas onnistuneet treenit, agility tuntuu nyt vaihteeksi taas toimivan vallan mainiosti.