Maanantainen räntäsade on historiaa. Tiistaina oli upea keväinen ja aurinkoinen päivä. Lähdinkin heti aamusta koirien (myös Ansa) kanssa jäälle lenkille. Pakkasyön jäljiltä oli hankikanto, joten kulkeminen oli helppoa ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kelpasi lomapäivää viettää.

Iltapäivällä vein Saiman tallille ja lähdin siitä suoraan Mouhijärvelle agitreeneihin. Olin erittäinkin paljon etuajassa paikalla, mutta en viitsinyt turhaan edestakaisinkaan ajella. Käytin odotteluajan hyväkseni ottamalla hallin pihalla vähän tokoa.

Aloitettiin kaukoilla, joissa ahdistui takana autojen luona liikkuneista ihmisistä ja koirista. Nyt jo vähän hermostuinkin ja kävin kerran nostamassa Inton ylös, kun ei vaan pystynyt kykenemään itse. Keskittyi sen jälkeen ehkä hiukan paremmin minuun.

Tunnarissa ekalla löysi oman aika nopeasti ja otti suuhun. Pudotti sitten kuitenkin ja tsekkasi vielä muut ennenkuin otti taas sen oman ja toi. Tästä vain suullinen kehu. Uusinnalla sitten ihan hyvä suoritus ja siitä poikkeuksellisesti peräti vauhtipalkka.

Luoksetulo kisamaisesti maahanmenoon saakka. Vapautin heti maahan putoamisen jälkeen itselläni olleelle lelulle. Loppupätkää sitten erikseen. Nyt Into tuli hyvällä vauhdilla, kerran jäi vähän kauas, muut hyviä.

Idarissa järjestys maa-istu-sei. Nyt huutelin itse käskyä. Ekalla suoralla Into meni hämyyn ja pysähtyi käskystä, uusinalla skarppasi ja reagoi vain niihin oikeisiin käskyihin. Asennotkin tällä kertaa oikein.

Ruudussa oli taas palkka valmiina. Piilotin jälleen lumeen ja Intolla ei ollut mitään hajua lelusta, kun meni ruutuun. Hyvä ylläripalkka siis ruudusta tälläkin kertaa. Lisäksi otin pelkkää merkkiä vielä jokusen kerraan.

Sitten agitreeneihin, joissa saikin taas pinkoa kykyjensä ääriradoilla. Radalla oli pari kohtaa, jotka olisivat kyllä vaatineet vähän vikkelämpiä jalkoja kuin minulta löytyy. Ensimmäinen oli aika alussa, muurilta käännettiin jyrkästi takaisinpäin ja koiran piti mennä aan alla olevaan putkeen, siitä ihan suoralla linjalla pussiin ja pussin jälkein hyppy piti sitten (tietenkin) kiertää takaa. Koska Intolle on opetettu kontaktit ensisijaiseksi vaihtoehdoksi jouduin saattamaan sitä aika pitkälle, että meni putkeen. Tästä sitten seurasi armoton kiire sinne takaakiertoon. Kyllä minä sinne aina jotenkin ehdin kankeamaan, mutta ei se kaunista ollut.

Toinen kiitojalkoja kaivannut kohta oli heti sitten seuraavana, eli koira puomin alitse menevän putken kautta kolmelle rinnakkaiselle hypylle. Oma linja ja liike veti koiran helposti väärälle hypylle, jos oli yhtään myöhässä. Tässäkin ehdin kyllä, mutta kiire tuli.

Vaikka nyt oli vähän rikkonaisempaa ja tuli kaikkea säätöä, olin silti tosi tyytyväinen Intoon. Se kyllä yritti parhaansa, ei se ole Inton vika, että ohjaaja on hidas ja huono.