Perjantain valmennusryhmän treenit jäivät väliin, kun jouduinkin viime hetkellä treenien sijaan lähtemään hakemaan Saimaa tallilta. Perjantaista tuli sitten ihan välipäivä.

Lauantaina meni aamupäivästä jumpalle ja otin Inton mukaan ajatuksena ottaa pienet tokotreenit jossain sopivassa paikassa jumpan jälkeen. Jäähallin kenttä sattui olemaan sopivasti vapaana ja ihan hyvässä kunnossakin, joten treenailtiin sitten siinä. Taidettiin tehdä melkein kaikkea.

Tunnari ekaksi, laitoin paljon kapuloita sekalaiseen järjestykseen. Into osui omalle varsin nopeasti ja otti ja toi sen ilman tarkisteluja. Jes, tämä oli hieno! Seuraamista ja etenkin sitä juoksua tehtiin pitkään. Ei pompun pomppua. Hyvä niin, toivottavasti tämä pitää kisoissakin. Idarin tein ilman kulmamerkkejä ja muistaakseni järjestys oli istu-maa-sei. Asennot oikein kerrasta.

Luoksetulo stoppiin ja siitä loppuun vauhtipalkalla. Ihan hyvin. Kaukoja kikkailtiin lähempää ja kauempaa. Into oli taas vähän tahmean tuntuinen, etenkin kun tuuli vähän heilutteli vieressä olleen ruudun nauhoja, meni heti vähän ahdituneeksi ja alkoi pälyillä sinne. Huomautin kevyesti äänellä, että keskittyy epäoleellisuuksien sijaan minuun ja ehkä vähän skarppasikin tämän jälkeen. Mutta pitkä on tie vielä näiden kanssa.

Ruutuakin otettiin, mutta en nyt yhtään muista, että miten meni. Sen muistan, että otin erikseen paikanhakujakin läheltä pitkästä aikaa. Ohjatussa molemmat puolet ja nyt meni hyvin, ei yrittänytkään keskelle. Jes!

Sunnuntaina aamupäivästä oli Sami Oksan vetämän koulutus valmennusryhmäläisille. Tehtiin kaksi kisamittaista rataa. Molemmat olivat aika sellaisia vauhdikkaita, joissa kuitenkin piti saada koira pysymään käsissä. Ekan radan alussa kohtasimme omituisen ongelman, kun Into meni aina tiukan u-putken väärään päähän. Sitten kun yritin laittaa sitä ihan suoraan siihen oikeaan päähän tarjosi se kaikkea siitä ympäriltä, puomia yms. Eli se ei ihan oikeasti havainnut sitä oikeaa päätä. Putki oli musta ja suut olivat aika lähekkäin puomin alla, jotenkin se oli Intolle vaikea. Sitten kun sain sen autettuna sinne oikeaan päähän, ratkesi ongelmakin. Putkelta mentiin kepeille, jotka olivat kohti seinää. Kepeiltä piti kääntyä jyrkästi takaisin päin suoralle, jossa oli rengas, okseri ja muuri. Muurin jälkeen tuli tiukka välistäveto, johon oli aika hankala ehtiä. Onneksi Into oli niin kiltti, että se pujotteli hienosti loppuun, vaikka jäinkin itse keppien alkuun ja näin sain tosi hyvän etumatkan siihen välistävetoon, niinkin hyvän, että ehdin jopa vääntämään siihen valssinkin. Kaunista se ei ollut, mutta selvittiin.

Toisen radan Into sitten suureksi hämmästyksekseni tempaisi kerrasta nollalla läpi. Meni kuulemma niin kivasti, että ei lähdetty hinkuttamaan mitään, kokeiltiin vaan sitten loppuun vaihtoehtoista ohjaustapaa. Siinä tultiin putkesta muurille, josta jyrkästi takaisinpäin ja sitten kolme vinolla linjalla olevaa hyppyä maaliin. Itse otin sen sisäkautta, eli sille ekalle hypylle vein vähän kuin takaakiertoon ja sitten ne kaksi melkein rinnakkain olevaa vähän kuin päällejuoksuina. Samin vinkistä kierrätin muuri toista kautta ja vein lopun sieltä ulkoa. Näin sain koiralle paljon suoremman linjan ja kellotettunakin huomattavasti nopeamman ajan. Paljon on oppimista vieläkin tästä lajista, sillä itse en tullut edes ajatelleeksi ohjata sen kautta, vaikka se osoittautuikin paljon paremmaksi reitiksi.

Kivat treenit ja Into oli taas ihan tositosi kiva!!

Agitreeneistä kiisin suoraan Pirkkahallille tokoilemaan Anun kanssa. Olipa upea sää, aurinko paistoi ja kenttäkin oli hyvässä kunnossa.

Into teki seuraamista, paljon juoksua eri vauhdeissa, yritin villitä sitä pomppimaan, mutta ei edes harkinnut. Tunnarissa toi ensin väärän. Otti kyllä niin varman näköisesti tarkastamatta kaikkia, että saattoi olla vähän minun hajustamani (edellisenä päivänä treenailin itsekseni ja keräilin kapulat laatikon kannen avulla takaisin laatikkoon, saatoin siinä lääppäistä jotain vahingossa). Uudella lähetyksellä toi oikean ja sitten otettiin ihan alusta uudestaan, nyt oli hyvä.

Ohjatussa molemmat puolet taas ihan hyvin, ei haikaillut keskelle ollenkaan. Ruutu oli hieno, hyvä paikka ja kaiken kukkuraksi olin saanut lelunkin piilotettua lumeen niin hyvin, että Into ei nähnyt sitä ollenkaan, vaan se tuli yllätyspalkkana hienosta suorituksesta. Loppukävelyt otin erikseen. Anu huuteli parit käskyt ja Into oli ollut ihan rauhassa. Seuraamiseen tuli oikein nätisti ja korrektisti.

Kaukoja kikkaltiin taas eri etäsyyksiltä ja eri tavoilla palkkaillen. En tiedä, Into ei ole ihan niin vapautunut kuin haluaisin. Läheltä pystyy tekemään tosi hyvin, nopeasti ja oikein, mutta pidemmällä matkalla menee vähän ahdistuneeksi.

Iltapäivällä kävimme vielä äidin ja tyttöjen kanssa katsomassa Nipsua ja pentujaan. Nipsu oli ihan onnessaan, kun menimme sinne ja pennut olivat aivan syötävän suloisia, sellaisia söpöjä karvamöhkäleitä. Kovin tomerasti jo touhusivat ja leikkivät, ikäähän niillä on nyt jo viisi viikkoa. Kuvia löytyy kasvattajan kotisivuilta.