Blogimerkintöjä tulee nyt harvakseltaan, kun edelleen vietetään tokotaukoa. Sormet kyllä syyhyää jo kovasti treenaamaan, mutta yritetään nyt silti sinnitellä. Toki olosuhteetki puoltavat tauon pitämistä, sillä ulkona on kuraista,märkää ja liukasta. Ei kovin hääviä siis.

Lauantaina oli Tamskin kisat kolmosluokkalaisille, agi- ja hyppyradat ja tuomarina Leena Rantamäki-Lahtinen. Inton kanssa oltiin tietenkin mukana.

Ensin ohjelmassa oli agirata. Omasta mielestä radan hankalimmat kohdat olivat ennen ja jälkeen keppejä. Itse päädyin heittämään Inton kepeille leikkauksella, mutta tässä taas yliohjasin, enkä luottanut koiraan ja sain sen tekemään pyörähdyksen väärän suuntaan ennen keppejä. Tästä ei kuitenkaan virhettä. Kepeiltä mentiin lievällä shikaanilla olevaan putkeen, josta piti kääntyä 90 astetta oikealle pituudelle. Myös suoraan edessä oli hyppy. Tiesin, että en saa Intoa kääntymään putkelta työntämällä. Into reagoi muutenkin työntöihin tosi huonosti, saati sitten putkesta tullessaan. Vaihtoehdoksi oli siis ehtiä tekemään persjättö tai valssin putken päähän. Tämä taas tiesi sitä, että koira piti jättää itsenäisesti pujottelemaan. No, senhän Into osaa, joten otin aika rohkean ohjauksen ja leijeröin yhden hypynkin siinä keppien aikana ja ehdin aivan kevyesti putken suulle ennen Intoa, joka taas hoiti oman osuuntensa mallikkaasti ja pujotteli itsenäisesti loppuun saakka. Aalle mentiin sellaisen epäsuoran kautta, joka vetää koiraa vähän sivuun aalta. Itse ajattelin  jo tutustumisessa, että käskytän vain aalle, kyllä Into ne hypyt siitä matkalta hoitaa. Näin kävikin. Aan jälkeisillä hypyillä päästin Into ihan turhaan valumaan tosi rumasti, mutta se johtui vain omasta tosi huonosta ohjauksestani. On erittäin huono tapa miettiä kaksi erilaista ohjausvaihtoehtoa ja olla sitten päättämättä, että kumman tekee. Sitten ei tee kumpaakaan kunnolla. Selvittiin kuitenkin nollalla maaliin ja kaikesta räpeltämisestä huolimatta  sitten voitettiinkin luokka!

Hyppärin alussa oli putki pimeästä kulmasta. Näähän on olleet meille vähän vaikeita aina, Into helposti ohittaa sen oikean reiän ja menee väärään päähän. Itsekään en oikein osaa ohjata näitä. Päätin sitten ottaa varman päälle ja viedä Inton sinne putkeen pakkovalssilla. Huge misstake. Jouduin ryntäämään, että ehdin ja liikkeeni veti Inton väärälle hypylle. Huono suunnitelma ja vielä huonompi toteutus. Loppuradasta muurin jälkeisillä hypyillä tuli sitten lisää ongelmia, en jarruttanut ennen muuria, Into hyppäsi pitkäksi ja kehtasi possu jopa valua selkäni taakse. Mur. No, oma tekeminenkään ei tietenkään hyllyn jälkeen ollut ihan parasta mahdollista. Hyppäriltä siis hylly.

Mutta vaikka toinen rata nyt menikin hyllyksi, olen kyllä silti tosi tyytyväinen agiin Inton kanssa tällä hetkellä. Tänä vuonna on kisattu kuusi kisastarttia, tuloksena 4x0, 1x5 ja 1xhyl. Toki tosi onnetoman pieni otanta, mutta silti aika erinäköistä kun vielä joku aika sitten. Tästä on hyvä jatkaa!