Jos nyt saisi toivoa, niin toivoisin lisää tunteja vuorokauteen. Tai sitten sitä lottovoittoa, ettei tarvitsisi näitä aivan liian vähäisiksi osoittautuneita tunteja uhrata työntekoon. Kiirettä siis on pitänyt ja pitää.

Treenattukin on, agia normaalisti, tokoa tosi vähän ja kerran hakuiltukin. Kaikki on sujunut ihan OK, ilman isompia ongelmia. Viikonloppu kului Loviisassa tokon valmennusrenkaan leirillä kuunteluoppilaana. Oli varsin mukava reissu ja ehkä se vähän kateissa ollut tokomotivaatiokin alkoi muiden treenejä katsellessa löytyä.

Inton kanssa osallistuttiin perjantai-iltana renkaan näyttökokeeseen, mutta se ei todellakaan mennyt ihan putkeen. Ensin Into ei vaan millään löytänyt ruudun merkkiä (keltainen merkki, kuiva ruoho ja vasten paistava aurinko). Sitten kun sain sen ohjailtua siihen merkin liepeille (ei edelleenkään mielestäni ymmärtänyt olevansa merkillä), lähti se ruutuun ihan vinoon. Tämän kyllä korjasi itse ja loppuruutu sitten ihan OK. Noudossa onnistuin heittämään kapulan kehän ulkopuolelle, Into haki hienosti ja palautusasentokin ihan suora, mutta tarrasi sitten kapulaan kiinni jonkin verran. Kaukoissa Into oli tosi tahmea ja itselläni levisi pakka täysin, kun liikkuri näyttikin eri vaihtoja kuin mitä oli alunperin kerrottu olevan. Kaukot saimmekin tästä syystä sitten uusia, itseäni uusiminen vähän arvelutti. Intolla kun on ollut ahdistumista kaukoissa ja kaksien kisanomaisten kaukojen tekeminen peräkkäin vähän arvelutti. Mutta Into yllätti positiivisesti, kokosi hienosti itsensä ja teki toisella yrityksellä paljon paremmat kaukot. Tästä olin tositosi iloinen.

Vaikka vähän pieleen menikin, ei silti ihan kauheasti harmittanut. Tulipahan tuokin nyt kokeiltua. Lauantain ja sunnuntain sai sitten olla rennoin mielin ja seurailla renkaalaisten treenejä. Taas tuli ideoita itsellekin ja toistaalta vahvistusta sille, että ollaan monissa jutuissa menossa ihan oikeaan suuntaan. Ehkä se tokoilukin tästä taas lähtee käyntiin. Talvi tulikin treenattua aika tiukasti, eli tällainen vähän löysempi kevät on varmaan tehnyt meille molemmille ihan hyvää. Ja Into on ihan maailman paras matkakumppani, sen kanssa on kyllä niin helppo olla reissussa. Se on kuin kotonaan missä vaan, eikä hermoile turhista.