Eilen piipahdettiin Anun kanssa Lappeenrannassa agirodussa. Todellakin "piipahdettiin", lähtö aamulla viiden hujakoilla ja kotona taisin olla seuraavana yönä puoli yhden aikaan. Olosuhteet olivat muutenkin varsin rankat. Oli erittäin kuuma ja kisapaikka oli tosi paahteinen, varjoa ei mistään löytynyt. Oli siis erittäin raskas päivä. Vaan kyllä se silti kannatti .

Heti aamusta oli ohjelmassa Tuija Kokkosen agilityrata, joka toimi samalla karsintaratana avoimeen SM-finaaliin. Radan keskiosa tuntui tutustuessa tosi hankalalta, enkä oikein tahtonut osata päättää, että mitä teen. Tutustumisaikakin tuntui loppuvan kesken ja koko radasta jäi jotenkin kauhean epävarma olo. Juuri ennen omaa vuoroa kävin vielä reunalta kurkkimassa, että missäs kulmassa se yksi hyppy nyt olikaan ja muutenkin tuntui, että en tiedä yhtään, että mitä olen menossa tekemään.

Alku sujui ihan hyvin ja kun sain hankalan takaakiertohypyn ennen aatakin selvitettyä, alkoi tuntua siltä, että ehkä tämä tästä hoituukin. Ja hoituihan se. Nollalla maaliin. Suuri yllätys oli se, että se nolla kantoi sitten niinkin pitkälle, kuin toiseen sijaan isossa luokassa (113 kilpailijaa). Juuri ennen palkintojenjakoa tajusin vielä senkin, että Intohan voi muuten vastaanottaa agisertin ja sitä siinä sitten jännitettiin. Sieltähän se sitten tuli ja näin Intosta tuli AVA ensimmäisessä mahdollisessa kisassa. Vau, olipa mahtavaa!! Tämän myötä meille aukesi sitten vielä paikka avoimen SM-kisan finaaliinkin ja suunnitelmamme lähteä kesken päivän syömään johonkin kokivat pienen kolauksen.

Into AVAutuu (0, 2. sija)

Finaali oli sitten vuorossa iltapäivällä. Minit ja medit olivat ensin ja sitten viimein koitti maksien vuoro. Finaaliinhan pääsee 47 koiraa (7 ykkösistä, 15 kakkosista ja 25 kolmosista) ja lähtöjärjestys on käänteinen, eli Inton kanssa lähtisimme radalla toiseksi viimeisinä. Aika jännää!

Finaalin tuomaroi nimestään huolimatta ranskalainen David Martinez ja se oli profiililtaan ihan kivan oloinen. Pari sellaista enemmän mietityttänyttä kohtaa siellä oli, toinen aan ja putken väli ja toinen sitten pöydältä putkeen. Mutta aika nopeasti sain päätettyä, että mitä teen missäkin.

Rata lähti ihan hyvin liikkeelle, mutta ennen keinua olleen hypyn ohjasin huonosti ja Into meinasi irrota pöydälle. Sain sen kuitenkin vielä pelastettua ja keinulle. Pöydän jälkeinen pyörityskään ei ihan täydellisesti sujunut, mutta sain Inton kuitenkin kääntymään oikeille hypyille ja putkeen. Lopun takaakierto meni hyvin ja näin pääsimme nollalla maaliin. Olipa ihan mahtava fiilis, vaikka sijoitusta en heti tiennytkään. Tuntui vaan niiiin hienolta onnistua tuollaisessa paikassa ja tilanteessa. Kaiken kukkuraksi menimme sitten vielä johtoonkin, eli tiesin, että tulisimme olemaan vähintään hopealla. Timo ja Brandy tekivät viimeisinä lähtijöinä tosi hienon radan ja voittivan siis avoimen suomenmestaruuden. Me Inton kanssa olimme sitten toisina. Avoin SM hopeaa. Ihan uskomatonta. Aivan käsittämätöntä. Mahtavaa. Kiitos Into !

Avoin SM, Inton hopearata

Illalla oli sitten vielä vuorossa kv-kisa. Olin itse kyllä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin jo sen  verran lopussa, että arvelutti koko radalle lähteminen. Eihän siitä sitten mitään tullutkaan. Into jostain syystä ei ensin meinannut mennä keinulle ja sitten hyppäsi sieltä pois. Koko rata sitten levisi siihen, enkä jaksanut enää yrittäkään loppuun asti. Mutta ei haittaa, muu päivä oli mennyt niin yli odotusten, että liika olisi ollut jo liikaa.

Rankkaa siis oli, mutta kannatti silti. Noin muuten tämän vuoden agirodusta jäi aika valju kuva. Tunnelma oli jotenkin lattea ja vaisu. Ei ollenkaan sellaista karnevaalihenkeä, kuin agirodussa esim. viime vuonna oli. Lieneekö koko tapahtuma jo kohta lorunsa lopussa vai tekikö Suomen "laidalla" sijainnut kisapaikka tehtävänsä. Tiedä häntä. Meille henkilökohtaisesti tämä agirotu oli kuitenkin oikein positiivinen kokemus .